Bring your colours to the floor.

Terveisiä lauantai-iltaiselta The Prodigyn keikalta. Oma keikkakevääni on lähtenyt vähän hitaanlaisesti käyntiin, takana olivat tähän mennessä vain Ultra Bran ja The Dø'n hienot vedot, joten odotin innolla tilaisuutta päästä reivaamaan pitkästä aikaa oikein kunnolla. Jostain käsittämättömästä syystä mut oli kuitenkin sijoitettu istumaan typötyhjän A3-katsomon yläriville, josta käsin sitten kateellisena katselin kentällä vallitsevaa tiivistä tunnelmaa. Ainakin mulle avautui esteetön kokonaiskuva keikasta, toimittajan kannalta siis ihan kelpo sijainti. Bileiden kannalta ei. Suunnittelin aluksi nököttäväni koko illan katkeroituneena kädet puuskassa, jalat edessä olevan penkkirivin selkänojalla, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Viimeistään Omenin kohdalla aloitin omat privaattireivini ja muistutin luultavasti huonoa cheerleaderia. Strobovalot sokaisi silmät ja basso tuntui rintakehässä asti, ah, olin elossa.

Oon ehkä unohtanut mainita, että viime viikon paras päivä oli kuitenkin ehdottomasti torstai, jolloin postiluukusta kolahti muutakin kuin Lidlin mainoksia. VAKAVA-kokeen tulokset tulivat ja suhtauduin kirjekuoreen pienellä varauksella, ajattelin tsekkaavani huolettomasti pisterajat ja oikeat vastaukset ja tyytyväni kohtalooni. Odotin siis huonoa kohtaloa, sen perusteella että olin lukenut pääsykoekirjaa henkeni edestä huikeat kuusi päivää, ja todennut kokeen jälkeen että "mitään en osannut, vaikka kaiken tiesin". Pari hetkeä myöhemmin kuitenkin juoksin ympäri kämppää ja kiljuin mitä mielikuvituksellisempia kiljahduksia, sillä:

"Sinut on hyväksytty osallistumaan Helsingin yliopiston lastentarhanopettajan koulutuksen soveltuvuuskokeeseen 11.-14.6.2012."

Osasin siis sittenkin jotain! Saattaa siis ollakin, ettei tästä tytöstä tulekaan ensimmäisenä teatteriohjaajaa vaan ihan jotain muuta. Oon ollut torstaista asti suupielet korvissa, Teakista saadun hylkäyskirjeen jälkeen tämmöiset onnistumiset ovat enemmän kuin tervetulleita. Sitä paitsi, minusta tulisi hyvä lastentarhanopettaja. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn jatkoa ajatellen, toivon kovasti että voisin kutsua itseäni ensi syksynä opiskelijaksi.