Päivät ne vaan tulee.

En mennyt Ilosaareen, mutta fiilistelin parhaita bändejä Spotifyn kautta olohuoneessani. The xx on rakkautta. Ostin uudet raidalliset bikinit, ja ilmeisesti kostoksi siitä säätila on viime päivinä ollut kaikkea muuta kuin helteinen. Rannalla lojumisen sijaan oon juossut kaupungilla sadetta pakoon ja huomannut että mun lempikengät imee vettä kuin kaksi pesusientä.

Toteutin myös pienen haaveen ostamalla ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaisen grillatun broilerin, söin sen samaan tapaan kuin Dominique Bretodeau leffassa Amélie, järjestelmällisesti ja nautinnolla. Keskellä oli paras pala, ja puolet kanasta ennätti hävitä jo ennen kuin sain halloumisalaatin alulle.

Heinäkuu tuntuu olevan melko huoleton, ei ole velvollisuuksia. Tiskasin eilen koko astiastoni koska oli pakko, puhtaita astioita ei vain yhtäkkkiä ollut enää jäljellä. Missioon kului reilut pari tuntia, kuivauskaappi täyttyi kahdestakymmenestä muumimukista ja mun sormenpäät rypistyi rusinoiksi. Katson iltapäivisin vanhoja suomalaisia elokuvia (joista suurin osa on häpeällisen huonoja), istuskelen Coronan terassilla syömässä maailman parhaita toasteja ja salakuuntelen ihmisiä julkisissa liikennevälineissä.