Joisin viskin ja nousisin.

Vappu oli ja meni. Ja sehän meni oikein railakkaasti, kuten vapun kai yleisten ennakkokäsitysten mukaan kuuluu mennäkin. Ajatuksenani oli pitää "terveyskeskukseton toukokuu", johon valmistauduin hakemalla lääkäriltä heti aattoaamuna kahdet eri antibiootit. Mistään kovin vakavasta ei ollut kyse, vaikka sairastelenkin nykyään näköjään jatkuvasti. Lähtöasetelmat vapun viettoon eivät silti olleet aivan parhaat mahdolliset. Olo oli jo alkuillasta hieman hutera, ja kun siihen lisättiin vielä viileä vappusää ja parit alkoholia sisältäneet lasilliset, niin katastrofin ainekset olivat kasassa. Jälkeenpäin ajatellen tipaton toukokuu olisi ollut todella fiksu vaihtoehto alusta asti.

Ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi. En juonut illalla viskiä vaan viiniä, mutta en myöskään noussut sen jälkeen. Itse asiassa häpesin omaa railakkuuttani sen verran kovasti, etten noussut sängyn pohjalta ennen eilistä iltaa. Vaikka katastrofi oli jäänyt olemattoman pieneksi, podin silti hirvittävää morkkista oman vappuvilliyteni takia. Henkisen löylytyksen lisäksi sain rangaistuksekseni vielä korkean kuumeen, joka on vasta nyt vähitellen hellittämässä. Onneksi E on paistanut minulle pizzaa ja silittänyt selkää aina silloin, kun olen ulissut säälittävän kipeänä.  

No jaa. Tiedättehän Facebookissa viime aikoina ruton lailla levinneet arkihaasteet? Ihan varmasti tiedätte. Sellainen pirulainen tavoitti viimein minutkin. Jaksoin ikuistaa "arkeani" kahden päivän verran, sitten totesin arkikuvien olevan ihan mahdottoman tylsiä ja lopetin koko haasteen. Arkeni koostuu nimittäin tällä hetkellä oikeastaan vain ja ainoastaan työharjoittelusta ja pääsykoemateriaalin pänttäämisestä. Kevään h-hetkeen on aikaa 30 päivää ja tuona aikana minun pitäisi opetella suhteellisen paljon asioita Suomen teatterin ja draaman historiasta sekä nykyteatterin piirteistä. Sen aion myös tehdä, joten mars, takaisin kirjan ääreen!