Hei! Olen elossa! Kaikesta hiljaiselosta huolimatta! Olen itse asiassa enemmän elossa kuin pitkään aikaan, nyt kun hidastempoinen ja turhan leppoisa alkusyksy on vaihtunut oikeasti mielenkiintoiseen alkutalveen; uudet opintojaksot, työkuviot, ihmiset ja illanvietot piristävät viikkorytmiä suunnattomasti. Loputtoman flunssaputken päässäkin näkyy valoa, viisi erilaista antibioottikuuria ovat käyneet suurta taistelua sisässäni ja jaksan jo ajatella muutakin kuin nukkumista ja niistämistä. Tuntuu, että herään eloon kunnolla vasta nyt, kun ympärillä taas tapahtuu ja pääsen itsekin tekemään ja kokemaan. Ehkä blogikin saa jälleen uuden kipinän, on nimittäin ollut vaikea kertoa mistään kun mitään ei oikeastaan ole tapahtunut.
Koulussa ovat vihdoinkin alkaneet erikoistumisopinnot, itse suuntaudun luoviin menetelmiin ja suoritan samalla lastentarhanopettajan pätevyyden. Ensimmäisenä vuorossa on ollut draamaa, enkä nyt tarkoita mitään kamalaa ihmissuhdevääntöä vaan DRAAMAA, jossa tehdään tarinateatteria, prosessidraamaa, forum-teatteria; kaikkea sitä mitä olen odottanut viime syksystä lähtien. Ensimmäisten kertojen jälkeen voin jo todeta käsi sydämellä, että parhautta! Olen ollut välillä vähän negatiivinen sosionomiopintojeni suhteen ja suorastaan kauhuissani siitä, etten ole pystynyt pitämään haluamaani motivaatiota yllä. En ole ollut varma, opiskelenko sitä, mitä oikeasti haluan. En ole varma oikeastaan vieläkään, mutta luovien menetelmien myötä ollaan ainakin pikkuisen lähempänä sitä, mitä voisin tulevaisuudessa kuvitella tekeväni. Nyt on siis aika hyvä ja luottavainen fiilis. Kohti ääretöntä ja sen yli, vaikeudetkin on tehty voitettaviksi.
Uusi talvitakki lämmittää kehoa ja mieltä. Joulukatu on avattu, ja ihmiset hymyilevät enemmän kuin pari viikkoa sitten. Olen onnellinen tähän aikaan vuodesta, sillä valon merkitys korostuu kun ympärillä on pimeää. Onnelliseksi tekee myös yksi tietty ihminen, jonka viereen voi käpertyä pimeimpinä iltoina, nauraa ja höpöttää yömyöhään salaisuuksia. Sen ihmisen kanssa menen huomenna katsomaan Sigur Rósin keikkaa. Uskomatonta, mutta totta. On mukavaa sytyttää kynttilöitä vähän joka puolelle, keittää teetä ja ihan vain olla ja ihmetellä ajan kulumista. Nyt marraskuun loppupuolella alkaa selkeästi myös yksi tiivis ajanjakso, nimittäin pikkujoulukausi. Juhlaa juhlan perään. Kalenteri on täytetty pitkästä aikaa ääriään myöten ja joulu tulee tänä vuonna luultavasti nopeammin kuin uskoisinkaan.
