Draaman tarve.

Vietin eilen yllättävän monta tuntia Kansallisteatterin hämyisen kodikkaalla Lavaklubilla, käynnissä oli nimittäin viikonlopun kestävä Suomalaisen näytelmän festari. Seurasin tahattoman koomista dramaslamia, jossa luettiin keskeneräisiä käsikirjoitusaihioita viisi minuuttia kerrallaan, ja jonka aikana näytelmäkirjailija Heini Junkkaala hajotti ajanottokellon. Muhkeissa nahkanojatuoleissa oli sen verran mukavat oltavat ja skumppa oli sen verran hyvää ja halpaa, että S ja minä jäimme vielä katsomaan Paula Salmisen näytelmän Erkat ja tavikset lukudraamaa, joka oli huikean hauska äänielämys.

Inspiroiduin ja innostuin kirjoittamisesta taas ihan uudella tavalla, kouluraportien välissä on pakko päästä tekemään luovaa tekstiä. Lavaklubilta lähti mukaan teatterintekijöiden tuore teos "Jumalainen näytelmä - dramaturgisia työkaluja". Näitä juttuja mulla on ollut ihan hirveän kova ikävä, nyt pienen tietoisen tauon jälkeen tuntuu, että ajatukset virtaa paperille ihan itsestään.

Söin eilen pitkästä aikaa kiinalaista, kolme pientä annosta riittivät tainnuttamaan sudennälän. Tänä aamuna kävin Valtsussa metsästämässä mustia farkkushortseja, mutta saalis oli lopulta jotain ihan muuta.  En valita, ruskeat nahkanilkkurit kustansivat vain 4e ja aion ulkoiluttaa noita kaunokaisia vielä mahdollisimman monta kertaa ennen kauheimpien lumikinosten tuloa.

Tietysti tein myös erään tärkeän puhelinsoiton isälle! Kotona syötiin parhaillaan juhlapäivän kunniaksi mutakakkua ja kermavaahtoa, yritin eläytyä tilanteeseen samalla kun keitin spaghetin vahingossa kiinni kattilanpohjaan. Säälipisteitä, anyone?

Don't you worry, don't you worry child.

Hiiuli hei, huolta nyt ei! Selviydyin hengissä tänään päättyneestä monikulttuurillisesta hanketyöskentelystä, ja vaikka seuraava pukkaa päälle jo hurjalla vauhdilla, niin no worries! Mulla on nyt sellainen fiilis, että tuli vastaan mitä tahansa, selviydyn kyllä.

Negatiiviset asiat häviää positiivisille tällä hetkellä kevyesti, ja hyvä niin. Iloa tuottaa pienet asiat, kuten mun kaapista kaivamat ja uudelleen käyttöön ottamat ikivanhat punaiset tennarit, lasipurkissa loistavat jouluvalot, tankoparsat, viikonlopun suunnitelmat sekä spontaanit seikkailut kirpeässä syysilmassa.

Oon kuunnellut viime päivinä paljon Swedish House Mafiaa ja myöskin Abbaa (en tiedä onko se hyvä asia, mutta on tuntunut siltä että niin pitää tehdä), ja tietysti laulanut ja tanssinut mukana antaumuksella. Seinänaapurit varmasti arvostavat, mutta oikeutan tekoni olemalla yleisesti ottaen erittäin mukava ja harmiton asukas.

Ostin itselleni palkinnoksi pussillisen kuivattuja karpaloita sekä ihanan toffeen tuoksuisen hoitoaineen, jonka olisi tarkoitus pelastaa mun graffitinharmaa juurikasvu. Tummassa päässä värivaihtelu näkyy heti, ja oonkin viettänyt viime aikoina suurimman osan päivistä punainen pipo takaraivolla. Haave rastoista elää edelleen vahvana mielessä, voi olla että jonain puuduttavana luentoiltapäivänä takapenkissä käynnistyy projekti takkutukka.

Postia tiikerille.

Mitä muuta voisi täydelliseltä viikonlopulta odottaa kuin ratikka-ajeluita, kurpitsakekkereitä, Makuunin irtokarkkeja, kynttilänvalossa katsottuja leffoja, pitkään nukkumista, karvattomia koiranpentuja, lämmintä syliä. Unohtamatta tietenkään kolmea massiivista kouluesseetä. Kalenteri on täynnä deadlineja, mutta niistäkin huolimatta hymyilen tällä hetkellä suhteellisen leveää hammashymyä.  

Ja sit arvatkaa mitä! Tilasin viikko sitten haalarimerkkejä Jyväskylästä ja eilen posti toi mukanaan kirjekuoren. Tilauksen mukana tuli laskuerittely ja pari kappaletta käsinkirjoitettuja post it -lappuja. Suloinen varastopoika oli nähnyt vaivaa pahoittellakseen ihan henkilökohtaisesti toimituksen viivästymistä, voi miten ihana! Enkä ollut edes huomannut mitään viivästymistä. Facebookissa tapahtunut tykkäysvyöry tapahtuneen johdosta oli megalomaaninen, maailmassa on näköjään vielä hyväntahtoisia ihmisiä jäljellä.

Tänään iltapäiväluennolla M lähetti takapenkistä tekstiviestin ja käski tarkistaa Feissarimokat. Varastopojan ihanuus oli ehtinyt päästä jo julkiseen levitykseen, en edelleenkään tiedä kenen toimesta. Pidän tätä yhtenä elämäni suurista tähtihetkistä, minä Feissarimokissa! Paitsi ettei tapaus täytä mitään mokailun kriteerejä. Ehdotankin, että sivuston nimi muutetaan väliaikaisesti Feissarisöpöilyiksi.

Ulkona sataa jotain loskaräntälumen sekoitusta, mutta olen onnellinen. Monesta asiasta, samaan aikaan. Ja kukapa voisikaan olla surullinen, jos jääkaapin ovessa hymyilee siili, jolla on aurinkolasit!

This is Halloween.

Juhlin eilen halloweenia vampyyrina, jonka kulmahampaat eivät halunneet pysyä paikoillaan. Naamiaisasuni jäi siis vähän tylsäksi ja tunsin lievää kateutta kuminaamaista Jokeria ja veristä kirurgia kohtaan. Oranssi booli oli silti oikein mainiota ja seura mitä parhainta, Gangnam Style ei taida lähteä tärykalvoilta enää kulumallakaan.

Ensi kerralla aion pelata varman päälle ja muuntautua Clockwork Orangesta tutuksi Alex DeLargeksi. Oon onnistunut kehittämään jonkinlaisen fiksaation runsaita silmäripsiä kohtaan ja vaikken irtoripsiä yleensä harrastakaan, sain hyvän tilaisuuden testata sellaisia ensimmäistä kertaa kokeillessani asukokonaisuutta. No pain no gain, ajattelin kun liimasin silmäni ensin vahingossa melkein umpeen, uusi yritys oli huomattavasti tuskattomampi ja vieläpä varsin tyylikäs. Seuraavia pukujuhlia odotellessa!