Aikuinen nainen mä oon.

Täytin eilen 25 vuotta. Odotin jotain eeppistä muutosta olotilassani tämän merkittävän ikäsiirtymän johdosta, mutta eipä tuntunut oikein missään. Tai no, tuntui ihan hyvältä. Ikäkriisikin jäi jälleen kokematta, sillä koin sen jo täyttäessäni 20. Turhaan taisin kriiseillä tuolloinkin, sillä mikäs tässä on ollut ollessa. Neljännesvuosisata takana, seuraavat edessä!

En pidä matematiikasta, joten numeroissa ja niiden yhteenlaskemisessa ei ole mielestäni kauhean paljon hohtoa. Pidän silti syntymäpäivistä, sillä silloin voi heittäytyä hyvin perustein vähän hemmoteltavaksi, ottaa vastaan roppakaupalla virtuaalisia onnentoivotuksia, saa ehkä pari korttia, puhelua, halausta ja ennen kaikkea hirveän hyvän mielen. E antoi minulle suloisen pinkin kortin ja minä leivoin sen kanssa täydellisesti mätsäävän raakakakun, jota olen päättänyt syödä viikon ajan aamupalaksi. Ihan vain siksi, että voin! Aikomus saattaa tosin epäonnistua, sillä söin jo tänään reilun kolmanneksen kakusta ihan itsekseni..... Onneksi raakakakku on suhteellisen terveellistä!

Back in business.

Olen täällä taas. Oletteko tekin?

Tuntuu hassulta ja ehkä vähän myös jännittävältä kirjoittaa tänne pitkän tauon jälkeen. Olen ollut lokakuusta lähtien äärimmäisen huono bloggaaja ja yritän taas parantaa tapani. Kolmen kuukauden poissaololle on olemassa kuitenkin varsin uskottavia ja ymmärrettäviä selityksiä. Olen raatanut opinnäytetyön suunnitelmavaiheen kanssa, joka on ollut enemmän tai vähemmän tuskallista ja hermoja raastavaa. Rakastan aihettani, olen ollut tehokas tiedonhankkija ja kuluttanut istumalihaksiani Microsoft Wordin ääressä 12-tuntisia päiviä. Prosessi on kuitenkin myös takkuillut, osa yhteistyökumppaneista on perääntynyt ja lähdeviittaustaitoni ovat onnettomat. Olen välillä laskenut päiviä siihen hetkeen, kun valmistun toukokuussa.

Lisäksi olen viettänyt valtavasti aikaa totaalisessa evakossa, pois kotoani ja toisten nurkissa. "Lyhytkestoiseksi" suunniteltu kylpyhuoneremontti kestikin lopulta viikkotolkulla ja tuotti lukuisia harmaita hiuksia. Jouluviikolla pääsin palaamaan omaan kotiini, mutta rakennuspöly ei ole vieläkään täysin laskeutunut. Sitä on löytynyt ovenkarmien päältä, tehosekoittimen sisältä ja kaikkein rakkaimpien talvitakkien kauluksista. Toivottavasti minä ja tavarani emme joudu remonttirumban keskelle ainakaan vähään aikaan. Kylpyhuone on nyt entistä hienompi, suorastaan hotellitasoa. Sen voi kuvitella huutavan hallelujaa kirkolliskuoron äänellä, jos ovi sattuu olemaan auki ja korkean katon ledvalot pääsevät loistavat muuhun asuntoon.   

Täytän ensi viikolla 25 vuotta, jännittää vähäsen. Pidän tätä siirtymää askeleena aikuisuuteen, aikaan jolloin nautitaan laskujen maksamisesta, herätään vapaaehtoisesti aikaisin ja jätetään heräteostokset tekemättä. Katsotaan, toteutuuko visio omalla kohdallani.

Lupaan palata kirjoittamaan elämässä tapahtuvista silmänräpäyksistä jatkossa vähän useammin. Olkoon se minun tekemättä jäänyt lupaukseni tälle vuodelle. En siis sano hyvästi vaan näkemiin!