Luuta ja lihaa.

Ajankäyttösuunnitelmani toimii loistavasti. Oon omaksunut uuden elämänasenteen, hakuna matata, asioilla on tapana järjestyä. Ennätän nykyään aikaisempaan junaan aamuisin, tai siis siihen junaan joka on perillä ennen ensimmäisten tuntien alkua. Auringonnousut on violetteja ja vaaleanpunaisia, mulla on laivastohenkinen villaneuletakki ja testaan kahvitauoilla uusia teemakuja, tällä hetkellä suosikki on kermakaramellin makuinen Rooibos. Aika tuntuu lentävän, vaikkei mitään kummempaa tapahtuisikaan.

Tänään pääsin koulusta kuviteltua aikaisemmin ja harjoittelin kauheita ilmeitä halloweenia varten. En tiedä vielä haluanko olla vampyyri vai haamu vai zombie, mutta odotan innolla oranssia boolia ja juhlimista kynttilänvalossa. Odotan myös ensi viikon maanantaita, jolloin meen työhaastatteluun ehkä maailman randomeimpaan työpaikkaan. Siihen liittyy muovailuvaha.

Come on skinny love.

Syksy kulkee tällä hetkellä 100km/h, ajatuksille ei oikein riitä aikaa mutta silti unohdun pyörittelemään erilaisia loppuratkaisuja ja toimintamalleja. Samastun liikaa elokuviin ja musiikkikappaleisiin, kuvittelen tunnistavani ennusmerkkejä ja tarkistan kotoa lähtiessä, ettei hella ole jäänyt päälle.

Koulu yrittää kaataa seiniä päälle valtaisalla työmäärällään, pyristelen sinnikkäästi vastaan ja metsästän 300-sivuista tenttikirjaa ympäri kaupunkia. Tunteet on heittäneet kuperkeikkaa viime viikkojen aikana, olen vähän eksyksissä itsenikin kanssa enkä tiedä mitä tulevaisuudelta pitäisi odottaa. Pukeudun tummiin sävyihin ja kaipaan valoa. Hiukset kihartuu kosteudesta ja haaveilen salaa rastoista, ainakin muutamasta takusta. Eilen Stam1nan keikalla mua luultiin itä-eurooppalaiseksi, nauroin ja halasin tuntemattomia ihan vain siksi että halaaminen tekee hyvää.

Heräsin tänään iltapäivällä ovikellon soittoon, talosta on vesiputket hajalla ja lähikaupan pullovedet viedään käsistä. En pääse suihkuun. Oon soitellut vikapäivystykseen ja ollut vastuuntuntoinen asukas, naapurin mummo pitää mua jonkinlaisena supersankarina.

Always be Batman.

Kävin tänään aamulla tekemässä ammattietiikan tentin, jossa jaarittelin ympäripyöreitä ja ihastelin ajankuluksi omaa käsialaani, erityisesti siroja a-kirjaimia. Tää oli ensimmäinen oikea tentti mun amk-taipaleella, jännitin etukäteen jostain syystä aivan käsittämättömästi mutta selvisin silti elossa, jippii. Ja sitten tein jotain hauskaa.

Iltapäivällä muut marssivat ruotsin kertauskurssille, mutta koska puhun jättebra svenskaa niin vapaus koitti jo etuajassa. Uhmasin sadetta ja lähdin kaupungille pyörimään luokkakaverin kanssa, tavoitteena oli löytää asut ensi viikolla järjestettävää supersankari-iltaa varten. Parin tunnin päättömän vaeltelun jälkeen oltiin ajeltu metrolla edestakaisin yhden pysäkkivälin matkoja ja eksytty vahingossa Töölöön. Liikkeet olivat jostain syystä vaihtaneet sijaintia ja mun toinen kenkä oli hörpännyt mukavasti vettä. Palasin silti kotiin onnesta soikeana naamiaiskaupan muovikassin kanssa, minusta tulee vielä maailman paras naamiosankari.