Now I'm ready!

Heippatihei taas! Viimeisin viikko on hurahtanut ohi ihan käsittämätöntä vauhtia, kaikenlaista jännää ja kivaa ja uuttakin on ennättänyt tapahtua. Jospa listaan lyhyesti:

- Palautin ohjauksen ennakkotehtävät Teakiin kokonaista vuorokautta ennen deadlinea! Kuvassa näkyy kullanarvoinen kirjekuori, puristin sitä lapasissani koko bussimatkan ihan niin kuin joku olisi saattanut siepata sen multa. Kivi vierähti sydämeltä ja taakka harteilta välittömästi palautuksen jälkeen, nyt asia ei oo enää mun käsissä. Sain myös ahkeroitua kaikki koulutehtävät ajallaan valmiiksi, näitä kolmea päällekkäistä opintojaksoa ei kuvaa mikään muu sana paremmin kuin "horror".

- Kävin viime viikonloppuna katsomassa elämäni ensimmäisen kerran sirkusta! Eikä ihan mitä tahansa sirkusta, vaan kanadalaisen Cirque du Soleilin Alegríaa. Oli niin huippua! Akrobatiaan ja klovneriaan oli yhdistetty musiikkia ja teatteria niin saumattomasti, että taisin istua suu ihmetyksestä auki koko kaksi tuntia kestäneen show'n ajan. Vakuutin myös äidille, että jos feilaan sosiaalialalla niin mun seuraava suunnitelma on karata sirkuksen mukana ja ryhtyä sirkuspelleksi.

- Niin ja oon aloittanut työt Amnestyn feissarina! Nautin jokaisesta työpäivästä suunnattomasti, en uskonut että ovelta ovelle kiertäminen voisi oikeasti olla jopa mukavaa. Ihmiset eivät ole olleet hirviöitä ja mun puhelahjoille on kerrankin käyttöä. Sitä paitsi tiedän olevani sataprosenttisesti tärkeällä asialla liikkeellä, on ihanaa tehdä työtä jolla on oikeasti merkitystä.

- Eilen kävin kuvaamassa Ewert and The Two Dragonsin keikkaa The Circuksessa. Oon ihan rakastunut Ewert Sundjaan, ja keikka itsessäänkin oli kerrassaan loistava. Näin "lohikäärmeet" viimeksi viime kesänä Espan lavalla, ja tää eilinen ilta oli vielä niin paljon hienompi. Mun lempparihetkiä olivat ehdottomasti "Sailor Man" ja "Panda", ja pakko myöntää että myös "(In The End) There's Only Love" sykähdyttää aina. Ostin bändipaidankin, vaikka yleensä pyrin moisia hankintoja välttämään. Kuvamateriaalia ilmestyy tänne hieman myöhemmin, mutta voin sanoa että lääh miten kuolattavia miehiä kameraan onkaan tallentunut! 

Loppukiri.

Viimeisiä ennakkotehtäviä viedään; ei tosin vielä konkreettisesti yhtään minnekään, mutta tulostin silti tänä aamuna lopulliset versiot. Sain kuvattua myös kelvollisen videoversion, vaikka naapurissa alettiinkin remonttipuuhat heti aamusta. Kiviporakoneen äänet eivät oikein sopineet videon taustalle, joten päätin napsauttaa kameran kiinni ja tyytyä siihen mitä olin ennättänyt saada taltioitua. Pilkunviilaus päättyy än yy tee nyt!

Nää videohommat on aiheuttaneet ihan turhaa stressiä myös sen takia, että oon ehkä maailman suurin tekniikan ihmelapsi. Onneksi mun ihana luokkatoveri lupasi auttaa videon siirtämisessä dvd:lle välittömästi sen jälkeen, kun olin hönkäillyt puhelimessa kriisiäni. Joten kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! Lopetin stressaamisen ja söin aamupalaksi mustikka-banaani-kauralese-auringonkukansiemen-maca-chia-karpalo-hunaja-jugurttia, se oli käsittämättömän herkullista. Hyvästi siis nuudelit ja kylmät nakit, kroppa ei jää teitä kaipaamaan. 

Deadlinea pukkaa.

Joo-o, enpä voi oikein muuta sanoa kuin että JÄR-KYT-TÄ-VÄ kiire koko ajan! Joudun melkein juoksemaan minuuttiaikataulun perässä, kun aika ei tunnu muuten riittävän kaikkeen mitä pitäisi saada tehtyä. Ajattelin jättää stressin viikonlopun ajaksi syrjään ja huokaisinkin jo hetken helpotuksesta viinilasin kanssa. Huono idea, kuumeilin kaksi seuraavaa päivää ja aikataulu lipsahti entistä pahempaan solmuun.  

Tälle viikolle on mukavasti ängetty yhteensä viisi deadlinea, joista tärkeimpänä ja kuumottavimpana Teakin ennakkotehtävien deadline perjantaina. Oon jynssännyt ohjaussuunnitelmaa, täyttänyt hakulomaketta, inhonnut Peer Gyntiä yhä enemmän ja tänään tuskaillut vielä videotehtävän kanssa. Aivan kamalaa! Niissä klipeissä, joissa onnistun puhumaan suurin piirtein asiaa, valotus on ihan olematon. Ja niissä klipeissä, joissa valoa riittää ja mulla on kiva paita päällä, sekoan sanoissani ja kiroilen omaa mokailuani. Lois-ta-vaa. 

Välillä tekisi tosiaan mieli purskahtaa itkuun, tai huutoon, tai nauruun. Koulutehtäviäkin olisi reilu pino odottamassa. Käyn jotenkin ylikierroksilla ja unohdan syödä oikeaa ruokaa. Tänään söin kylmiä nakkeja ja hunajaa. Mitääää? Onneksi tää tahti loppuu pian, tilalle tulee rauhallisempia päiviä ja hitaampaa arkea. Parempia aterioita ja aikaa ajatuksille! Täällä oli parin päivän ajan ihan kevät, mutta sitten tuli taas lunta tupaan. Oon silti innoissani kuunnellut kevätbiisejä ja jättänyt aamuisin pipon kotiin. Oon myös innoissani ensi maanantaista, jolloin mulla on ensimmäinen työpäivä! Jihuu! Kyllä tästä selvitään!

I shall turn, turn my head to the sun.

Patrick Wolf esiintyi 22.2. Savoy-teatterin lavalla osana Sundark and Riverlight -albumin ympärille keskittynyttä akustista 10-vuotisjuhlakiertuettaan ja minä olin siellä! Oli maagisen ihanaa, huokailin onnesta pitkin iltaa ja vielä monta päivää keikan jälkeenkin. Akustiset versiot upposivat sieluun jopa paremmin kuin alkuperäiset. Patrickilla oli punaiset nilkkasukat ja sotkuinen tötterötukka, taustakankaalla pyöri kaitafilmikooste ja biisien välissä kuultiin paljon ujon suloista tarinointia lyriikoiden ja ties mistä muustakin. Ihana Patrick. Valokuvaamista hankaloittivat vähän onnettomat valot sekä heti alussa kuultu "Hard Times", joka on yksi mun suurista suosikeista. Olinkin ihan tyytyväinen siinä vaiheessa kun laskin kameran käsistäni ja vetäydyin takariviin nautiskelemaan loppukeikasta silmät kiinni. Upea ilta, nerokas mies. Ah, musiikki on hieno asia. ♥

Kevät = kiire.

Maaliskuu, ensimmäinen kevätkuu! Lämpöinen auringonpaiste ja lumen alta paljastuneet jalkakäytävät ovat ilahduttaneet monena päivänä, ihmiset ovat alkaneet kuoriutua talvitakeistaan ja aurinkolaseillekin olisi käyttöä. Pitäisiköhän vähitellen uskaltautua luopumaan pitkistä kalsareista? Osaan olla kyllä sellainen vilukissa, että palelen vielä huhtikuussakin ilman villasukkia. Ja joo, tänään tuiskutti lunta taas siihen malliin, ettei kunnollisesta keväästä voi ehkä vielä puhua.  

Sitä paitsi kaunis kevätsää on petollinen. Sitkeä flunssa on piinannut mua suunnilleen viikon ajan ja eikös se ah-niin-nautinnollinen silmätulehduskin tullut vierailulle. Mun punaiset demonisilmät on olleet varsinainen näky viime päivinä, joten oon yrittänyt pysytellä näkymättömissä ja keittänyt litrakaupalla hunajateetä. Siinä sivussa oon yrittänyt kiristää tahtia koulutöiden ja ennakkotehtävien suhteen, aika tuntuu kuluvan käyttämättäkin ihan liian nopeasti! 

Vääntämistä on paljon, mutta vääntämällähän se vähenee, toivottavasti. Eilen tuskailin sosiaalipolitiikkaa käsitelleen verkkotentin kanssa, lakitekstit ovat aina vähän hepreaa enkä pidä itseäni ollenkaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Vaikuttujana ehkä mieluummin. No, ainakin tenttimisolosuhteet olivat sata kertaa paremmat kotona kuin jossain isossa auditoriossa, lohdutusruoaksi hankittu donitsi tsemppasi hienosti loppuun asti.