Kesäillat on muuttuneet yhä valoisammiksi ja valoisammiksi. Oon juonut halpaa viiniä ja tanssinut baarissa värivalojen alla, Onnelan baarimikon käsitys "halvasta ja hyvästä drinkistä" oli ilmeisesti Karhu III, yyh. Askeleet on olleet keveät, päivät on olleet mukavia. Yhtenä iltana käperryin leffateatterin penkkiin, kun T oli kultainen ja vei mut katsomaan Snow White and the Huntsmanin. Söin pussista mustia karkkeja ja olin onnellinen.
Mustikkapiirakkajäätelöä, omnomnom.
Vietin myös viikon verran Mikkelissä, reissuun mahtui maailman parhaat kakkukestit ja monta yöllistä spontaania kävelyretkeä. Viikonlopun lähestyessä kaupunki muuttui hiljaiseksi ja autioksi, ja sisäinen pullomummoni heräsi, kun tienlaidoilla lojui kymmeniä kaljatölkkejä. Näin siilinkin. Tarkoitus oli palata Helsinkiin jo juhannukseksi, mutta lähdinkin perheen mukana mökille pariksi päiväksi.
En muistanutkaan miten mukavaa maalla on; saunomista uudessa saunassa, kymmeniä itikanpuremia säärissä, hyvää ruokaa ja lautapelejä yömyöhällä. Onneksi juhannusaattona vältyttiin sateelta. Leikkasin hyvältä tuoksuvaa nurmikkoa, tai oikeastaan vain ulkoilutin ruohonleikkuria virtajohdon päässä, kun siirtelin virtajohtoa pikkuveljen työnnellessä leikkuria. Mutta sain kyllä digiboxin toimimaan, tälläinen tekniikan ihmelapsi kun oon.
Niin ja hei, näen nykyään harvinaisen laadukkaita unia. Niissä on hyvä draaman kaari ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, ja mikä parasta: muistan ne aamulla. Oon seikkaillut öisin krokotiilisafarilla ruotsinkielisten päiväkotilasten kanssa etsimässä vihreää maalipurkkia ja kävellyt lumikengillä umpihangessa Rovaniemen keskustassa. Yhdessä unessa koin kauhunhetkiä kun myöhästyin kerta toisensa jälkeen teatterinäyttämöltä enkä osannut repliikkejä. Alitajunta näköjään työskentelee vauhdikkaasti, todellisuus kietoutuu kuvitteelliseen ja minä saan katsella elokuvallisia tarinoita silmät suljettuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti