Vietin eilen yllättävän monta tuntia Kansallisteatterin hämyisen kodikkaalla Lavaklubilla, käynnissä oli nimittäin viikonlopun kestävä Suomalaisen näytelmän festari. Seurasin tahattoman koomista dramaslamia, jossa luettiin keskeneräisiä käsikirjoitusaihioita viisi minuuttia kerrallaan, ja jonka aikana näytelmäkirjailija Heini Junkkaala hajotti ajanottokellon. Muhkeissa nahkanojatuoleissa oli sen verran mukavat oltavat ja skumppa oli sen verran hyvää ja halpaa, että S ja minä jäimme vielä katsomaan Paula Salmisen näytelmän Erkat ja tavikset lukudraamaa, joka oli huikean hauska äänielämys.
Inspiroiduin ja innostuin kirjoittamisesta taas ihan uudella tavalla, kouluraportien välissä on pakko päästä tekemään luovaa tekstiä. Lavaklubilta lähti mukaan teatterintekijöiden tuore teos "Jumalainen näytelmä - dramaturgisia työkaluja". Näitä juttuja mulla on ollut ihan hirveän kova ikävä, nyt pienen tietoisen tauon jälkeen tuntuu, että ajatukset virtaa paperille ihan itsestään.
Söin eilen pitkästä aikaa kiinalaista, kolme pientä annosta riittivät tainnuttamaan sudennälän. Tänä aamuna kävin Valtsussa metsästämässä mustia farkkushortseja, mutta saalis oli lopulta jotain ihan muuta. En valita, ruskeat nahkanilkkurit kustansivat vain 4e ja aion ulkoiluttaa noita kaunokaisia vielä mahdollisimman monta kertaa ennen kauheimpien lumikinosten tuloa.
Tietysti tein myös erään tärkeän puhelinsoiton isälle! Kotona syötiin parhaillaan juhlapäivän kunniaksi mutakakkua ja kermavaahtoa, yritin eläytyä tilanteeseen samalla kun keitin spaghetin vahingossa kiinni kattilanpohjaan. Säälipisteitä, anyone?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti