Hiiuli hei, huolta nyt ei! Selviydyin hengissä tänään päättyneestä monikulttuurillisesta hanketyöskentelystä, ja vaikka seuraava pukkaa päälle jo hurjalla vauhdilla, niin no worries! Mulla on nyt sellainen fiilis, että tuli vastaan mitä tahansa, selviydyn kyllä.
Negatiiviset asiat häviää positiivisille tällä hetkellä kevyesti, ja hyvä niin. Iloa tuottaa pienet asiat, kuten mun kaapista kaivamat ja uudelleen käyttöön ottamat ikivanhat punaiset tennarit, lasipurkissa loistavat jouluvalot, tankoparsat, viikonlopun suunnitelmat sekä spontaanit seikkailut kirpeässä syysilmassa.
Oon kuunnellut viime päivinä paljon Swedish House Mafiaa ja myöskin Abbaa (en tiedä onko se hyvä asia, mutta on tuntunut siltä että niin pitää tehdä), ja tietysti laulanut ja tanssinut mukana antaumuksella. Seinänaapurit varmasti arvostavat, mutta oikeutan tekoni olemalla yleisesti ottaen erittäin mukava ja harmiton asukas.
Ostin itselleni palkinnoksi pussillisen kuivattuja karpaloita sekä ihanan toffeen tuoksuisen hoitoaineen, jonka olisi tarkoitus pelastaa mun graffitinharmaa juurikasvu. Tummassa päässä värivaihtelu näkyy heti, ja oonkin viettänyt viime aikoina suurimman osan päivistä punainen pipo takaraivolla. Haave rastoista elää edelleen vahvana mielessä, voi olla että jonain puuduttavana luentoiltapäivänä takapenkissä käynnistyy projekti takkutukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti