Maaliskuu, ensimmäinen kevätkuu! Lämpöinen auringonpaiste ja lumen alta paljastuneet jalkakäytävät ovat ilahduttaneet monena päivänä, ihmiset ovat alkaneet kuoriutua talvitakeistaan ja aurinkolaseillekin olisi käyttöä. Pitäisiköhän vähitellen uskaltautua luopumaan pitkistä kalsareista? Osaan olla kyllä sellainen vilukissa, että palelen vielä huhtikuussakin ilman villasukkia. Ja joo, tänään tuiskutti lunta taas siihen malliin, ettei kunnollisesta keväästä voi ehkä vielä puhua.
Sitä paitsi kaunis kevätsää on petollinen. Sitkeä flunssa on piinannut mua suunnilleen viikon ajan ja eikös se ah-niin-nautinnollinen silmätulehduskin tullut vierailulle. Mun punaiset demonisilmät on olleet varsinainen näky viime päivinä, joten oon yrittänyt pysytellä näkymättömissä ja keittänyt litrakaupalla hunajateetä. Siinä sivussa oon yrittänyt kiristää tahtia koulutöiden ja ennakkotehtävien suhteen, aika tuntuu kuluvan käyttämättäkin ihan liian nopeasti!
Vääntämistä on paljon, mutta vääntämällähän se vähenee, toivottavasti. Eilen tuskailin sosiaalipolitiikkaa käsitelleen verkkotentin kanssa, lakitekstit ovat aina vähän hepreaa enkä pidä itseäni ollenkaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Vaikuttujana ehkä mieluummin. No, ainakin tenttimisolosuhteet olivat sata kertaa paremmat kotona kuin jossain isossa auditoriossa, lohdutusruoaksi hankittu donitsi tsemppasi hienosti loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti