Oikeasti ei hymyilytä ihan näin paljon. Olen nimittäin tänään melko väsynyt kouluviikon jäljiltä. Uusia kursseja, uusia tehtävänantoja, uusia kalenterimerkintöjä ja uusia deadlineja. Olen yrittänyt ymmärtää jotain määrällisistä menetelmistä ja SPSS:n käytöstä, mutta en ole syntynyt datanatiiviksi tai puhu muutenkaan samaa kieltä kuin ykköset ja nollat. Välillä on täytynyt ottaa kaksin käsin päästä kiinni ja huutaa ääneen. Tänään istuin opinnäytetyöstartissa, mutta se ei onneksi ahdistanut oleenkaan niin paljon kuin olin odottanut. Päivät ovat silti venyneet pitkiksi, illatkin on täytynyt varata opintopisteiden metsästykselle. Ei siis ihmekään, että vähän väsyttää.
Tänään mua harmitti se, että jauheliha oli pilaantunut jääkaappiin ja että juuri ostamani hiusliitu (josta lisää myöhemmin!) ei halunnut heti tarttua tukkani. Väsymyksen keskellä pienistäkin harmeista tulee valtavan suuria, ja vastaavasti kaikki kivat pienet asiat meinaavat hukkua kokonaan. Vaatii vaivannäköä onkia ne esiin, mutta kyllä niitä aina löytyy. Vaikka arki pyöriikin koulun (ja töiden) ympärillä, mahtuu joukkoon myös hyvää ruokaa, ihania ihmisiä ja hersyvää naurua. Nauru on hyvä asia. Yksi parhaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti