Heipä hei taas! Olen viettänyt blogin puolella reilut pari viikkoa hiljaiseloa koulun alkamisen jälkeen, sillä tahti on ollut melkoinen. Kuvittelin etukäteen tämän syksyn olevan kevyt ja kohtalaisen helppo, mutta taisin erehtyä pahemman kerran. Koulupäivät ovat pitkiä (tosin yllättävän mielenkiintoisia) ja kursseihin liittyy tuntikausia kestävää (ei niin mielenkiintoista) hanketyöskentelyä. Lisäksi olisi tietysti jaksettava vääntää esseitä ja lueskella tentteihin, lähestyvästä opinnäytetyön aloituksesta puhumattakaan.... Oon kai hullu, mutta viimeisiä viedään. Opintorekisterin mukaan keväälle jää suoritettavaksi enää vaivaiset kymmenen opintopistettä. Jaksaa jaksaa!
Hulluksi tekee myös se fakta, että käyn tosiaan koulurumban ohella töissä. Kahvilahomma sujuu jo jonkinlaisella rutiinilla, vaikken tosin vieläkään kutsuisi kassakonetta ystäväkseni. Sitä paitsi havaitsen itsessäni pientä, salakavalasti hiipivää uupumusta. Kun on ensin viettänyt kahdeksan tunnin päivän koulussa ja puuhailee sen jälkeen kahvilassa iltamyöhään asti, on kai ihan luonnollista olla vähän väsynyt. Iltapalaksi saa sentään tuoreita sämpylöitä, mutta pelkään palavani loppuun. Pyrinkin nyt laittamaan opiskelun etusijalle; jos työ ei tunnu sopivan tähän syksyyn, olkoon se sitten sopimatta.
Mitähän vielä. Oon ostanut uuden ruokapöydän, se on malliltaan Artek 82B ja se on ehkä ihanin huonekalu, minkä olen omistanut. Kävin viime viikolla varaamassa tatuointiajan lokakuun alkuun, odotan innolla pientä tuokiotani neulan alla. Syön välipalaksi porkkanoita ja harkitsen kuntosalikortin hankkimista, sillä syksy on hyvä hetki aloittaa taas kerran se uusi ja terveellinen elämä. Sen vastapainoksi olen toki myös juonut viiniä ystävien kanssa ja reivannut lukukauden ensimmäisissä opiskelijabileissä.
Syksyn kunniaksi olen ostanut muutamia uusia vaatteita, vaikken olisi tarvinnutkaan. Mutta ostin silti, sillä tulin niistä kovin iloiseksi. Nyt eteisen naulakossa roikkuu uusi lämpöinen välikausitakki ja minä käperryn iltaisin pehmoiseen neuletakkiin. Tänään rikoin kaupassa loisteputkilampun ja häpesin kömpelyyttäni. Ostin lohdutukseksi itselleni banaaneita ja tummaa suklaata. Ja eilen joku tuntematon ohikulkija sanoi minua "hyvännäköiseksi jätkäksi", otin se naureskellen kohteliaisuutena ja sipaisin poikatukkani ylpeänä pois otsalta.
Ja huomenna minä ja E mennään Korkeasaareen, hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti