Voi apua, oon näköjään jättänyt blogin heitteille kokonaiseksi kahdeksi kuukaudeksi! Asiaan on tehtävä muutos. En aio alkaa selostaa kaikkea sitä, mitä viime aikoina on tapahtunut, vaan tyydyn lyhyesti toteamaan, että pienistä ansakuopista huolimatta elämä on kyllä oikein jees tällä hetkellä. Hym hym hymyilen, enkä osaa enää stressata samoista asioista kuin vielä vuosi sitten. Tässä ja nyt on erittäin hyvä, ellei jopa täydellinen.
Oon palannut Mikkelissä vietetyn joululoman jälkeen takaisin pääkaupunkiseudulle opiskelujen pariin, oli jo aikakin. Oon kai onnistunut kehittämään jonkinlaisen riippuvuussuhteen kaikkiin mun rakkaisiin sossuystäviin, että kahden viikon irtiottokin aiheutti jo vakavia vieroitusoireita. Helsinki tuntuu taas entistäkin enemmän kodilta, kaikki kadut ja junat ja kahvilat ja ihmiset. En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta tiedän että tästä vuodesta tulee edellistäkin loistavampi. Kaikki ennusmerkit ovat kohdallaan.
Liikuntakin on tullut taas kuvioihin mukaan. Säännöllinen baaritiskiltä toiselle juoksentelu ei yllättäen kuluttanutkaan kaloreita vaan lisäsi niitä, ja mun kestävyyskunto perustui loppusyksystä lähinnä siihen, kuinka monta tuopillista jaksan tyhjentää illan aikana. Ennätin kehittyä aika hyväksi. Löysin kuitenkin uuden suosikkilajin Piloxingista, eli nyrkkeilyn ja pilateksen yhdistelmästä. Minusta tulee vielä seuraava Muhammad Ali, vaikka toistaiseksi taistelenkin vain varjoani vastaan.
Ja kuten kuvasta näkyy, muutoksia tapahtuu myös päälaella. Takkutukka on tulossa neljän vuoden tauon jälkeen takaisin, ensimmäiset patukat on jo pyöritelty ja ensi viikolla on luvassa lisää takuttamista, kun posti tuo mukanaan paketillisen rastakuitua. Arvatkaa vaan oonko innoissani, ehkäpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti