Luuta ja lihaa.

Ajankäyttösuunnitelmani toimii loistavasti. Oon omaksunut uuden elämänasenteen, hakuna matata, asioilla on tapana järjestyä. Ennätän nykyään aikaisempaan junaan aamuisin, tai siis siihen junaan joka on perillä ennen ensimmäisten tuntien alkua. Auringonnousut on violetteja ja vaaleanpunaisia, mulla on laivastohenkinen villaneuletakki ja testaan kahvitauoilla uusia teemakuja, tällä hetkellä suosikki on kermakaramellin makuinen Rooibos. Aika tuntuu lentävän, vaikkei mitään kummempaa tapahtuisikaan.

Tänään pääsin koulusta kuviteltua aikaisemmin ja harjoittelin kauheita ilmeitä halloweenia varten. En tiedä vielä haluanko olla vampyyri vai haamu vai zombie, mutta odotan innolla oranssia boolia ja juhlimista kynttilänvalossa. Odotan myös ensi viikon maanantaita, jolloin meen työhaastatteluun ehkä maailman randomeimpaan työpaikkaan. Siihen liittyy muovailuvaha.

Come on skinny love.

Syksy kulkee tällä hetkellä 100km/h, ajatuksille ei oikein riitä aikaa mutta silti unohdun pyörittelemään erilaisia loppuratkaisuja ja toimintamalleja. Samastun liikaa elokuviin ja musiikkikappaleisiin, kuvittelen tunnistavani ennusmerkkejä ja tarkistan kotoa lähtiessä, ettei hella ole jäänyt päälle.

Koulu yrittää kaataa seiniä päälle valtaisalla työmäärällään, pyristelen sinnikkäästi vastaan ja metsästän 300-sivuista tenttikirjaa ympäri kaupunkia. Tunteet on heittäneet kuperkeikkaa viime viikkojen aikana, olen vähän eksyksissä itsenikin kanssa enkä tiedä mitä tulevaisuudelta pitäisi odottaa. Pukeudun tummiin sävyihin ja kaipaan valoa. Hiukset kihartuu kosteudesta ja haaveilen salaa rastoista, ainakin muutamasta takusta. Eilen Stam1nan keikalla mua luultiin itä-eurooppalaiseksi, nauroin ja halasin tuntemattomia ihan vain siksi että halaaminen tekee hyvää.

Heräsin tänään iltapäivällä ovikellon soittoon, talosta on vesiputket hajalla ja lähikaupan pullovedet viedään käsistä. En pääse suihkuun. Oon soitellut vikapäivystykseen ja ollut vastuuntuntoinen asukas, naapurin mummo pitää mua jonkinlaisena supersankarina.

Always be Batman.

Kävin tänään aamulla tekemässä ammattietiikan tentin, jossa jaarittelin ympäripyöreitä ja ihastelin ajankuluksi omaa käsialaani, erityisesti siroja a-kirjaimia. Tää oli ensimmäinen oikea tentti mun amk-taipaleella, jännitin etukäteen jostain syystä aivan käsittämättömästi mutta selvisin silti elossa, jippii. Ja sitten tein jotain hauskaa.

Iltapäivällä muut marssivat ruotsin kertauskurssille, mutta koska puhun jättebra svenskaa niin vapaus koitti jo etuajassa. Uhmasin sadetta ja lähdin kaupungille pyörimään luokkakaverin kanssa, tavoitteena oli löytää asut ensi viikolla järjestettävää supersankari-iltaa varten. Parin tunnin päättömän vaeltelun jälkeen oltiin ajeltu metrolla edestakaisin yhden pysäkkivälin matkoja ja eksytty vahingossa Töölöön. Liikkeet olivat jostain syystä vaihtaneet sijaintia ja mun toinen kenkä oli hörpännyt mukavasti vettä. Palasin silti kotiin onnesta soikeana naamiaiskaupan muovikassin kanssa, minusta tulee vielä maailman paras naamiosankari.

What goes around comes around.

Argh, pää meinaa hajota ja aivot sulaa kouluhommien keskellä. Tänään viimeisteltiin ryhmäraportti, tekstinkäsittely tuotti tuskaa monen tunnin ajan kun sarkaimet ja sivunvaihdot vilisti ruudulla ihan väärillä paikoilla. Olin ruokatuntiin mennessä jo vahvasti sitä mieltä, että teleporttaan itseni kivikaudelle ja teen jatkossa kaikki kirjalliset työt vasaran ja taltan avulla. Toivon että tää oli viimeinen kerta kun viilasin kyseistä raporttia, vaikka jotenkin tuntuu että se palaa vielä myöhemmin kummittelemaan.

Mutta hii, nyt on edessä neljän päivän viikonloppu! Tiedossa on T:n synttärijuhlintaa ja ajattelin ehkä leipoa korvapuusteja. Tehtävälistalla on myös pitkään nukkumista, leffailtoja ja käpertelyä sohvalla vähintään kolmen viltin alla. Olen väliaikaisesti varastanut T:n valtavan syystakin, tuntuu turvalliselta kävellä pitkin syksyistä Helsinkiä sen suojissa. Löysin sunnuntaina Valtsun uumenista maailman suloisimman fillarikuosisen tyynyn, otan sen kainaloon ja suljen silmäni Microsoft Wordin kiemuroilta. Toivottavasti en näe painajaisia.

Chill. Cheer. Chat. Joke. Play. Dance. Shine.

Selviydyin fuksiaisiin, hiukan nuhaisena mutta silti! Ja kyllä olikin maailmankaikkeuden parhaat fuksiaiset, koko illan jatkuneesta sateesta huolimatta. Puolivälissä rastikierrosta kävin kotona vaihtamassa Hai-saappaat jalkaan risojen (ja litimärkien) tennareiden tilalle, ja jatkoin ilonpitoa varpaat lämpiminä. Riehuin kumisessa kahluualtaassa ja lauloin Euphoriaa sellaisella volyymilla joka ei sovi flunssasta toipuvalle. Tigerin tanssilattialla näkyi paljon violettia ja vielä kolmen aikaan aamuyölläkin huomasin istuvani kattoterassilla nauttimassa yöllisen Helsingin valoista, parhautta. Kotimatkalla koirapuistoon ilmestynyt valtava strutsipatsas aiheutti suurta ihmetystä.

Fuksiaiset taisi vahingossa tehdä selvää taudista, oon ollut nyt taas oikein elinvoimainen. Kouluprojekti on hyvällä mallilla, iloitsen myös ostoslistalla olevasta älyhalvasta liikuntakortista. Sain torstaina luokseni uuden huonekaluperheenjäsenen, nimittäin Muuramen työpöydän. Oon dataillut reilut kolme vuotta sohvannurkasta käsin, ja nyt päiväni Quasimodona ovat luetut. Kämppä näyttää heti astetta järkevämmältä, siivosin eilen perusteellisesti ja tänä iltana aion fiilistellä uutta olohuonetta juomalla teetä kynttilöidenvalossa.

Hurmauskiharat.

Tulin kipeäksi, juuri silloin kun ei missään tapauksessa pitäisi tulla. Huomenna on fuksiaispäivä ja aion kyllä hinautua paikalle vaikka konttaamalla, sen verran kauan oon tuotakin tapahtumaa odottanut. Oon lääkinnyt itseäni hunajateellä, nukkunut pitkiä päiväunia, katsonut repeatilla The Hobbit -leffan tuotantoblogeja ja skipannut tietotekniikan tunnin. Onneksi kuume ei ole missään vaiheessa päässyt nousemaan, Burana on pelastus.

Huomenna aion siis olla supernainen ja heilua haalareissa pitkin Kaisaniemen puistoa, toivotaan että viimeisetkin taudinrippeet katoaa illan aikana. Tänään jaksoin jo aika hyvin, kävin pitkästä aikaa kampaajallakin. Tää hallitsematon peikkotukka kaipasikin jo vähän siistimistä. Nyt näen taas otsatukan alta ja itsepäiset hurmauskiharatkin on saatu taltutettua. Jäin kyllä vähän haikailemaan vaalennusta, yllä oleva kuva ei nimittäin kerro nykytilanteesta vaan loppukesästä 2010, välivaiheesta jolloin yritin raivokkaasti hankkiutua eroon kirkkaanpunaisista hiuksistani. Niitäkin on vähän ikävä. Ehkä teen ensi kerralla jotain radikaalia, ja nousen kampaajatuolista sivukaljuisena tai platinablondina.   

Välttelen velvollisuuksia.

Oon kai hullu, kun vielä pari viikkoa sitten kaipailin kotiläksyjä. Oon istunut nenä kiinni tietokoneen ruudussa koko viikonlopun, kirjoittanut raporttia ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä ja tuskaillut sekopäisten lähdeviitteiden kanssa. Havaitsen jo selkeitä oireita prokrastinaatiosta, valtava tiskivuorikin vetää kummallisen houkuttelevasti puoleensa. Viidestä sivusta on kirjoitettuna nipin napin kolme, toivottavasti mielikuvitus täyttää kaksi seuraavaa. Ja mikä parasta, eksynyt oon tietotekniikkaviidakkoon. Tulkaa hakemaan mut pois täältä ennen kuin aivot sulaa.

Mun oli tarkoitus mennä aamulla kiertämään Valtsun kirppis, nää on viimeisiä hetkiä kun kyseisiin makasiineihin voi vielä kurkistella, Valtsu vaihtaa nimittäin toimitiloja tässä syksyn kuluessa. Kierros jäi kuitenkin tekemättä, kun torkutin herätystä aiiika monta kertaa ja nousin ylös vasta iltapäivällä. Mutta oon viime aikoina tehnyt sen kivoja kirppislöytöjä, että vaatekaappi tuntuu tuoreelta ainakin jonkin aikaa. Isot turvaneuleet ja samettipinnat kuuluu syksyyn! 

Illemmalla oli silti pakko paeta koulutehtäviä kaupungille, ostin hiusvärin ja nektariineja. Niin ja erityisen halpoja Angry Birds -karkkeja, jotka näyttivät luonnottomilta ja maistuivat pesuaineelta. Näin hyllyjen välissä myös Michael Jacksonin, tai ainakin jonkun joka näytti Michael Jacksonilta. Nauratti, se ylettyi mua ehkä olkapäähän asti ja valikoi hammasharjoja niin coolina valkoinen hanska kädessä ja pilottilasit nenällä.