Mun pikkuveli (joka ei oo enää kauhean pieni) tuli pariksi päiväksi Helsinkiin kylään, ja oon esitellyt sille suurkaupungin ihmeitä kuten Roskapankin ja 24h Alepan. Ollaan tehty iltakävely tihkusateessa Tshernobylia muistuttavalle Linnanmäelle, jossa ihmisiä oli vain kourallinen. Käytettiin mukana olleet kolikot vuoristoradan sijasta maailman parhaisiin vohveleihin ja pallonheittopeliin, olin huono enkä voittanut pandakarhua.
Peilikuvani.
Eilen aamulla ajeltiin eläintarhabussin kyydissä Korkeasaareen, ja onnistuttiin näkemään ainakin sata hanhea, pari oravaa ja jalkapallo aitauksessa, jossa olisi pitänyt olla lumileopardi. Välillä piti tosiaan olla aika salapoliisi, jos halusi erottaa eläimet kasvillisuuden keskeltä. Mun suosikkeja oli metsäpeurat ja omituinen kotikissan kokoinen rotta, joka iski jatkuvasti silmää. Riikinkukot oli pelottavia, samoin yksi tarhapöllö joka näytti kääntävän niskansa nurin. Sää ei ollut mikään maailman paras, sormet paleli jo puolessa välissä kierrosta ja jostain syystä ruokapaikan kanakori houkutteli lopulta enemmän kuin matelijatalo. Mun onneksi skipattiin siis hämähäkit ja muut möröt. Iltapäivällä kierreltiin vielä kaupungilla ja nähtiin umpirakastunut Matti Nykänen, nyt elämäni on täydellistä.
Ollaan näiden parin päivän aikana syöty aivan ihailtavan epäterveellisesti lähinnä puhtaan laiskuuden takia. Syö-niin-paljon-kuin-jaksat -buffetti oli aika paha, sen kokemuksen voi käydä läpi ehkä kerran viidessä vuodessa. Tänä aamuna keho oikein kiljui Bulgarian jogurttia, ruisleipää ja liikuntaa, onneksi se tietää mitä tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti