Bara vatten, hela natten.

Matkustin viime perjantaina pienelle maaseutumatkalle kotikaupunkiini Mikkeliin, chillailin siellä varsin rauhallisen viikonlopun ja muistin taas, miksi aikoinani olin niin pohjattoman iloinen muuttaessani sieltä hiukan ihmisvoittoisempiin maisemiin. Kävin vappuaaton aamuna kampaajalla ja mun kävellessä autioituneen keskustan halki ohitin matkalla tasan kaksi ihmistä, teki mieli kävellä pitkin tyhjiä autoteitä ja sen myös tein. Join skumppaa sillä aikaa kun mun otsatukasta tehtiin taas otsatukan näköinen, paras kampaamokäynti pitkään aikaan.

Samana iltapäivänä hyppäsin Jyväskylään menevään bussiin yhdessä kaverin kanssa ja aloitin varsinaisen vapunvieton, ilta käynnistyi mukavasti neljän viinipullon voimin ja nautin kaikesta siitä sosiaalisuudesta täysin rinnoin. Fiksuna tyttönä jätin kameran pois reissusta, joten joudutte mielikuvittelemaan kaiken. Pukeuduin mustaan pitsimekkoon ja nauroin ja oli hullun kivaa. Oli myös hullun hullua. Kuten yleisesti tiedetään, oon yleensä maailman paras hävittämään omaisuuttani baarireissujen aikana, silkasta riemukkaasta huolimattomuudesta. Tällä kertaa ainoastaan kuvittelin hävittäneeni ja kiersin ympäri öisiä katuja etsimässä tavaroitani, jotka olivat koko ajan tallessa mun laukussa. Huolehdin näköjään siitä ettei aamuöisin pääse tuleman tylsää, voi minua.

Vappupäivä alkoi oikein mallikkaasti, olo oli oikeasti jopa erittäin hyvä, aurinko paistoi parvekkeelle ja yöllä paistettu pizzakin maistui vielä hyvältä. Iltapäivällä hinattiiin itsemme kaupungille, mutta onnistuttiiin missaamaan kaikki vappuaktiviteetit. Harjulle kiipeäminenkin taisi olla virhe, pian sen jälkeen löydettiin itsemme koomaamasta puistonpenkiltä ja syömästä juustohampurilaisia ja jätskiä. Onneksi musta ei ole kuvamateriaalia myöskään noilta hetkiltä, ulkomuotoni oli kai lähinnä Klonkku goes MIB. Ja paluumatka Mikkeliin oli lähinnä kammottava. Bussi oli täynnä viimeistä paikkaa myöten, osa porukasta joutui seisomaan, mun penkki oli pysyvästi makuuasennossa ja kun päästiin liikkeelle, tuntui kuin oltaisiin oltu avaruusaluksen kyydissä. Se huojunta oli jotain kamalinta ikinä. Olin varma että kuollaan ennen kuin ollaan perillä, mutta nauratti silti hysteerisesti. Oli paras vappu ja elossa ollaan edelleen, onneksi.

Leiriydyin kotiin vielä pariksi päiväksi ja yritin pakottaa itseni lukemaan pääsykoekirjaa, ihme kyllä sen myös tein. Ostin kaupungilta olkihatun, jonka alennusprosentti -80% sai mut melkein hihkumaan ilosta. Äiti oli ollut kaksi viikkoa Italiassa ja oli tuonut tuliaisia, suklaata ja merenrannasta poimittuja sileitä kiviä. Tulin tänään takaisin Helsinkiin ja vaikka oli kiva purkaa tavarat laukuista ja istahtaa omaan tuttuun sohvaan, niin uudet huikeat suunnitelmat pyörii jo vilkkaasti mielessä.