Nyt se on sitten nähty, nimittäin uusin Batman! Eilen söin banaania Tennispalatsin päivänäytöksessä ja upouduin pehmeisiin penkkeihin kolmeksi tunniksi, jotka kuluivat kuin siivillä. En aio spoilata leffaa niiltä, jotka eivät sitä vielä ole ennättäneet nähdä, mutta sanonpa vain että huh ja vau. Kaiken sen räiskeen keskellä ajantaju jotenkin katosi, en edes ennättänyt harmitella ostamatta jääneitä eväskarkkeja. Tykkäsin tästä vielä enemmän kuin edellisestä, visuaalisuus oli viety ihan äärimmilleen. Ja jälleen kerran pahis oli kyllä paras, voi Bane ja Banen ääni.
Illalla lähdin vielä spontaanisti uimaan Uimastadionille, vaikka taivaalla risteilikin melko uhkaavan näköisiä pilviä. Oli oikeastaan hurjan jännittävää vääntää epätoivoista vesijuoksua keskellä allasta, kun rankkasateen vaara oli niin ilmeinen. Mutta sadetta ei koskaan tullutkaan. 400 metrin jälkeen onnistuin silti saamaan järkyttävän lihaskrampin varpaisiini, ja heti viereisen kaistan setä tarjoutui hieromaan mun jalkapohjaa. Selvästikin uusien bikinien taikaa, skippasin tarjouksen ja sain hyvän syyn istuskella kuumassa saunassa tavallista pidempään. Kotimatkalla olo oli ihanan raukea, käsivarret oli hellinä kauhomisesta ja yöllä nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Voisin ottaa tämmöisen tavaksi, ulkoaltaissa pulikointi on kuitenkin vähän eri tavalla kohottavaa kuin kellarikerroksen kuntosalilla hikoilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti