Viikko koulun alkuun, jaiks. Oon yrittänyt tilata itselleni opiskelijakorttia (ah ja voih, pelkkä ajatuskin opiskelijaeduista saa ihan hykertelemään) ja huomannut samalla, että tavallisen ihmisen on ilmeisesti täysin mahdotonta olla näyttämättä passikuvissaan miltään muulta kuin psykopaattiselta massamurhaajalta. Pitäisi kai olla kauhean rikollinen näyttääkseen jokseenkin normaalilta, ikävää.
Täällä sataa, ja minä istun olohuoneessa lakkaamassa varpaankynsiäni. Iltapäivällä heitin pitkästä aikaa nahkatakin päälle ja tassuttelin Ravintolapäivän kunniaksi parin korttelin päähän Sammatintielle, jossa järjestettiin Pohjoismaiden suurimman sisäpihan yhteiskirppis. Sadesää vähän verotti kävijämäärää ja myyntituotteet muistuttivat etäisesti Laura Palmeria muovikääreidensä alla. Kotimatkalla käännyin oikean sijasta vasemmalle ja kiersin ratikkahallien ja Puu-Vallilan kautta, ilmassa on ainakin triplasti happea.
Mutta mutta. Tuntuu siltä, että tästä syksystä tulee hieno. Oon kuunnellut paljon Kerkko Koskinen Kollektiivia ja tykännyt hurjasti. Vaihdoin sänkyyn raidalliset lakanat ja tein huippuhyvää kanttarellikastiketta. Iloitsen tulevista kurssivalinnoista, näyttää siltä että pääsen draamailemaan ja taiteilemaan sosionominakin, ja mikä olisikaan sen mukavampaa. Pari päivää taaksepäin telkkarista tuli iltaleffana Juno, ja olin siitäkin iloinen.
Silencio, old man!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti