Halpa viini oli hyvää ja onnistuin astumaan valkoisilla tennareillani mutalammikkoon, jee. Katselin Kaija Koon keikkaa turvallisen välimatkan päästä anniskelualueen reunalta ja innostuin ihan yllättävän paljon Sonata Arcticasta, heiluttelin nyrkkiänikin varsin katu-uskottavasti siellä muiden joukossa. Joku uusi kesäkaverimies halusi välttämättä syöttää mulle kirpeää mansikkalakritsaa ja viedä moshpittiin, onneksi osasin sanoa kauniisti "ei". Pimeä elokuun ilta oli usvainen ja hyvällä tavalla haikea, nää on näitä kesän loppuja.
Toimin Mikkelissä vähän äidin ja isän muuttoapuna, tai en tiedä oliko musta kauheasti apua kun huolehdin lähinnä eväiden syömisestä. Persikat ja nektariinit on olleet koko viikon hyvässä tarjouksessa, tuntuu että voisin elää pelkillä hedelmillä. Makoilin paljon myös uuden kodin olohuoneen lattialla ja ajattelin, että tästä alkaa taas yksi uusi aika. Tänään oon kärsinyt kummallisesta päänsärystä ja matkustanut takaisin Helsinkiin mielenkiintoisella kimppakyydillä; istuin etupenkille kasattujen ylinopeussakkojen päällä ja autokin käynnistyi kojelaudan alta pursuilevien kaapeleiden avulla. Turvallista matkaa ja niin edelleen.
On satanut, matkalla takapenkkiläiset ihailivat Sinebrychoffin tehtaan edessä olevaa talonkokoista kaljatölkkiä ja minä tuijottelin taivaalle kerääntyviä maailmanlopunpilviä. On hyvä olla taas Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti