"Hei, valitettavasti sinua ei ole hyväksytty Ohjauksen valintakokeiden II vaiheeseen."
Niinpä niin, Teakista tosiaan sanottiin mulle "ei", jonka jälkeen minä huusin "EIIIIIIIII". Oon valtavan pettynyt, sillä tiedän tehneeni ennakkotehtävät sydämelläni, mulla on tarvittava ajattelukyky ja intohimo. Tietysti monta muutakin hakijaa putosi kelkasta tässä vaiheessa, en toki ollut ainoa ja mukana oli varmastikin monia hyviä hakijoita. Mutta tää on tätä, eikä yrittäminen tähän lopu. Miksi loppuisi? A real loser is someone who's so afraid of not winning, they don't even try. Mulla on ihania ystäviä, mukava työpaikka ja turvasatama Laureassa. Elämä on hyvä, parempi, paras, mutta silti jokainen solu kaipaa edelleen teatterimaailmaan.
Hylkäyspäätöksestä huolimatta oon yllättävän seesteinen. Ehkä pienet päiväkännit Kalliossa edesauttoivat asiasta toipumista. Mansikkasiideriä pitää edelleen juoda sormikkaat kädessä, kevät pitkittää tuloaan. Mulla on ihan jäätävä flunssakierre meneillään, mutta aion katkaista sen tänään nostamalla kädet kattoon Tavastian Lauantaidiskossa. Hakuna matata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti