Can music save your mortal soul?

Uskon vahvasti niin. Viime viikkoina oon joutunut tulemaan toimeen ilman kannettavaa musiikkisoitinta, kun mun vanha ja uskollisesti palvellut iPod tuli tiensä päähän reilu kuukausi sitten. Vannoutuneena luurikorvana oon joutunut opettelemaan siirtymään paikasta toiseen ilman taustamusiikkia. Olo on ollut vähän orpo, kun bussimatkaa ei olekaan tahdittanut Win Butlerin tai Arto Tuunelan ääni. Samalla tosin oon kokenut uusia äänielämyksiä, uppoutunut moottorin hurinaan ja salakuunnellut ihmisiä. Linnutkin ovat laulaneet jotenkin entistä kovempaa.

Kunnes sitten vähän aikaa sitten eksyin seikkailemaan ah niin turmiolliseen Huuto.nettiin, paikkaan josta mulla on aika ristiriitaisia kokemuksia. Polkupyöräkauppojen yhteydessä jouduin kerran nettihuijarin uhriksi, mutta toisaalta mun nykyinen Jopo on löytynyt sitä kautta. Ostin myös tänhetkisen puhelimeni netistä, kun olin ensin tiputtanut omani Q-teatterin lattialla lainehtivaan vesilätäkköön...... Ja harkittu huutelu on tullut ihanan halvaksi, kuten tälläkin kerralla.

Tällä kerralla huutelun kohteena oli siis iPod Touch 4, jonka kävin eilen noutamassa Kampin Ben & Jerry'sin edestä. Helppo homma. Ajattelin pistää asteen verran entistä paremmaksi kun 8 gigan tallennustila kävi vähän ahtaaksi, joten uuteen kaunokaiseen mahtuu nyt nelinkertaisesti tavaraa. Ai jai. Enkä kyllä harmittele yhtään tuota uutta tarkkanäyttöistä kameraakaan, meinasi jäädä illan kuntosalitreenitkin välistä kun olin niin keskittynyt kuvailemaan ikkunalautaani.