Harvalaa hautaamassa.

Oon nyt sitten virallisesti työtön. Vietin toistaiseksi viimeisen työiltani torstaina Q-teatterilla, kun syksystä asti tekeillä ollut Harvala haudattiin menneiden proggisten hautausmaalle. Väliajalla roudasin penkkejä ja pinosin kahvikuppitorneja vikaa kertaa, ja yritin ottaa kaiken irti siitä fiiliksestä, mikä tulee kun itse istuskelee pimeässä lavan takana ja samaan aikaan yleisö istuu parin metrin päässä katsomassa näytelmää. Semmoinen hetkessä elämisen fiilis. Viimeistä iltaa vietettiin Manalan herkkujen äärellä, vedin ruokaöverit kasvispaistoksen ja lohkoperunoiden avulla ja ajattelin harvalalaisten ajatuksia myötäillen että "Mihin mä meen? Edessäni hämäräinen tie."

Harvalassa. 

(kuva: Patrik Pesonius) 

Vähän yli puoli vuotta teatterityötä hurahtikin loppujen lopuksi aika nopeasti, ensin ohjaajan assistenttina ja sen jälkeen näyttämömiehenä. Fiilikset on aika ristiriitaiset, toisaalta nyt pääsen metsästämään mahdollisesti kovapalkkaisempia työtehtäviä, mutta samalla ikävöin jo kipeästi takaisin näyttämön taakse. Tai totta puhuen sen äärelle. Mun päässä on viime aikoina pyörinyt toinen toistaan vahvempina pari ohjaussuunnitelmaa, jotka tarvitsisivat toteutuakseen vain vähän rohkeutta ja järjestelykykyä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi ja kuinka massiivisiksi ideat paisuu. Askel ohjaajana olisi kuitenkin otettava.

Tänään oon viettänyt yleistä Siivouspäivää, en siivoamalla vaan koluamalla kirpparipöytiä Puu-Vallilassa ja Töölössä, tie vei myös Q:lle tutkailemaan teatterin myyntipöytiä. Helsinki on ollut ikävän sateinen, joten tempaus jäi vähän vaisuksi. Jotain löytöjä onnistuin silti saalistamaan. Mukaan reissulta lähti pieni puinen maatuska-rintakoru ja ilmaiskoriin jätetty Mangon ruosteenoranssi t-paita, se on ihana. Ja pakkohan mun oli pistäytyä tsekkaamassa samalla ihan normaalit vaatekaupatkin, tarvitsisin nimittäin mekon pikkuveljen ylioppilasjuhliin. Shoppailin silti varsin pidättyneesti ja ostoslistan mukaisesti, tarvitsin oikeastaan vain pumpulilappuja ja kauramaitoa. Lisäksi palautin kirjastoon myöhästyneen teatteritieteen pääsykoekirjan, jota en saanut luettua kuin parikymmentä sivua, jihuu minä.