Pääsykokeet on nyt tämän vuoden osalta virallisesti korkattu. Pieni paniikki hiippaili kehoon salakavalasti jo edellisenä iltana, kun yritin paikantaa pääsykoesalini sijaintia reittioppaan avulla. Kohtalokkaan typon takia päädyin harhailemaan jonnekin Ala-Malmille Viikin yliopistoalueen sijaan, Latokartanontie ja Latokartanonkaari eivät siis ole sama asia. Suuresta kiroilun ja riehumisen määrästä huolimatta totesin jälkeenpäin, että harhareissut on hyvä tehdä etukäteen, silloin kun töppäilyt eivät vaaranna varsinaista koesuoritusta.
Koepäivän aamuna hyppäsin täpötäyteen bussiin, jossa törmäsin sattumalta entiseen työkaveriini. Meillä oli sama määränpää joten vaihdettiin kuulumisia samalla kun käveltiin luentosalin eteen, ja puolen tunnin odottelukin kului huomaamatta ilman suurempaa jännitystä. Valitsin salista reunapaikan puolivälin paikkeilta ja järjestin kynät ja henkkarit ja vesipullon hienoon riviin eteeni. Niin ja sitten vaan hengittelin. Jotakin lähellä istuvaa taisi hermostuttaa, tunsin miten lattia tärisi sen jalan alla. Seuraavien kahden tunnin ajan fiilistelin monivalintalomaketta ja leikin ihan oikeaa opiskelijaa.
Joo ja ilmeeni kyseisen VAKAVA-kokeen jälkeen: erittäin vakava. Tuntuu etten osannut mitään, vaikka tiesin kaiken. Kysymyksenasettelut oli juuri niin hämäriä kuin olin pelännytkin, en muistanut tarkkoja prosentteja eikä missään kohdassa kysytty mitään John Bowlbystä, jonka nimen olin tarkistanut etukäteen varmaan viisi kertaa. Nyt ei voi muuta kuin jännitellä tuloksia, en oikein tiedä mitä uskaltaisin odottaa. Mutta haluaisin kovasti päästä kouluun, ottakaa joku miut, jooko.
Tiistai-iltaa vietin katsomalla hengästyttävän hienoa Puhdistus-oopperaa ensimmäisen rivin loistopaikalta, aivan orkesterimontun reunalta. Lipunmyyjä oli etukäteen varoitellut paikkojen huonosta sijainnista, en tajua miksi, koska sieltä näki kaiken, vieläpä harvinaisen läheltä! Toteutus oli upea ja Johanna Rusanen-Kartano oli mielettömän vahva vanha Aliide, kylmät väreet meni välillä pelkästään kunnioituksesta. Olin ihan fiiliksissä koko sen parituntuisen ajan ja join väliajalla pipetillä annosteltua ylihinnoiteltua skumppaa, koska niin kuuluu tehdä kun kerrankin pääsee oopperaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti