Menestysorientaatio.

Huomatkaa välipalaksi tarkoitettu loistava motivaatiokirjallisuus.

Mulla on menossa pienimuotoinen kriisi. Kuten varmaan on käynyt ilmi, osallistun ensi tiistaina lastetarhanopettajan koulutuksen VAKAVA-kokeeseen. Kaksi päivää aikaa, kääks. Aloitin lukemisen noin kaksi viikkoa sitten, samalla hetkellä kun selvisi etten oo samana koepäivänä todistamassa osaamistani Teakissa. En kuulu niihin yli-ihmisiin, jotka tankkaavat tenttimateriaalia kymmeniä kertoja läpi, luen mielummin ajatuksella kerran läpi, jäsennän mielessäni ja luotan sisäistäneeni lukemani.

Kahden viikon luku-urakka on vaatinut vähän perseelle potkimista. Oon viimeksi opiskellut "oikeasti" keväällä 2009, kun luin ylppäreihin. Tai siis välttelin lukemista viimeiseen asti, oon siinä ikävä kyllä äärimmäisen lahjakas. Nyt oon kuitenkin intoillut konkreettisesta pääsykoekirjasta, jossa sanotaan miten asiat ovat tai eivät ole. On kiva tietää, että nyt ratkaisee se, osaanko asiat vai enkö. Ei se, tykkääkö joku siitä mitä teen vai eikö. Tää on nyt musta itsestäni kiinni. Asiat on olleet osittain tuttuja lukion psykan tunneilta, ja oon taas muistanut miten mukavaa oikea opiskelu onkaan. Yliviivaustussitkin on mukavia, mulla on niitä neljä.

Oon viettänyt aurinkoisia iltapäiviä Vallilan kirjaston lastennurkkauksessa, koska siellä on paras pöytä ja yleensä vähiten ihmisiä. Oon tuntenut itseni hurjan aikuiseksi ja lukeminen on edennyt yllättävän vaivattomasti. Paitsi eilen iltapäivällä, kun hyllyrivin takana kiljuttiin kilpaa Smurffi-biisejä. Lapset hei, kirjastossa pitää kuiskata!

Kyllä. Tarkoitus on opiskella lastentarhanopettajaksi, ei ydinfyysikoksi.

Hurjan lukutahtini (....) ansiosta ensimmäinen läpiluku on nyt tehty, ja kirja on näyttänyt todellisen karvansa. Lastenhoito taitaakin olla varsinaista avaruusfysiikkaa. Oonkin kurtistellut kulmiani käsittämättömille kaavioille ja hienosteleville lausemuodoille, tutkimuksille tutkimuksien vuoksi ja yhtälöille "x2 (3) = 2.49, p = .478". Ja minä kun kuvittelin että riittäisi, jos osaa piirtää auringonkukan ja tietää minkä värinen Barbapapa on.

Tässä samalla oon oppinut priorisoimaan asioita omaan tyyliini. Silloin kun pääsykoekirja uhkaa tehdä lukijastaan selvää, ainoa oikea ratkaisu on lähteä tuulettamaan päätään. Napata kaveri mukaan, istua leikkipuiston rengaskeinuissa ja juoda halpaa skumppaa Kalliossa. Aivot pelaa paremmin, kun niitä on välillä vähän ravisteltu. Tulevaa paniikkia odotellessa.