Miulla oli lauantaina synttäripäivä, oon nyt ikäloppu 23-vuotias. Haha, eipä sittenkään, tää luku tuntuu nimittäin oikein sopivalta ja ikäkriisiltäkin taidettiin tällä kertaa välttyä. Varsinaiset juhlat juhlittiin riehakkaasti kaveriporukalla jo viikko sitten, mutta posti on tuonut tasaiseen tahtiin onnitteluja ja pieniä muistamisia. Tänään iltapäivällä kävelin kotiin pieni paketti kainalossani, sieltä löytyi kummitädin neuloma kaulahuivi ja pähkinäsuklaata, niin ja kummipojan lähettämä kortti. Äiti puolestaan oli löytänyt kotoa lipastonlaatikosta mun historialliset irtileikatut rastat vuodelta 2008 ja pakannut ne paksuun kirjekuoreen. Kohtasin siis eteisen matolla palan 18-vuotiasta Lauraa!
Luokkakaveri tupsahti tänään iltapäiväteelle ja toi mukanaan ison lahjapaketin, olin totaalisen kikseissä kun paperin sisältä paljastui vedenkeitin. Vedenkeitin! Mitä luksusta! Oon tähän asti keittänyt vettä näppärästi mikrossa, mutta nyt mun pikkuinen keittokomero sai uuden perheenjäsenen. Oon juonut tänään jo viisi mukillista omenateetä ja vältellyt samalla tenttikirjaa, päihdepolitiikka ei nyt jostain syystä oikein nappaa. Odotan kai sitä ihmettä kun kirja lukee itse itsensä, luotan ja toivon että se hetki tulee pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti