Kolmas peräkkäinen vapaapäivä menossa. Miten nää voikin tuntua niin ihmeellisen kuluttavilta, vaikken edes tee oikeastaan yhtään mitään? Pari hassua koulupäivää viikossa saavat melkein unohtamaan, että opiskelijoitahan tässä ollaan. Työpöydällä odottaa koskematon kirjapino, joka pitäisi ilmeisesti kahlata läpi ennen tämän opintojakson loppua, mutta ajatus harhailee ihan muihin suuntiin. Keskittymiskyky on ihan kadoksissa ja mitä typerimmät sijaistoiminnot säätelevät päivää. Aikaa tuntuu olevan ruhtinaallisesti, joten käytän sitä tällä hetkellä vanhojen Image-lehtien selaamiseen, uusien teemakujen maisteluun, ikkunalaudalla olevien viherkasvien nyppimiseen ja jääkaappimagneettien uudelleen järjestämiseen. Tärkeitä juttuja, ehdottomasti!
Pitäisi kai olla onnellinen, kun elämä ei juuri nyt pyöri minuuttiaikataulujen ja kalenterimerkintöjen ympärillä, mutta en osaa olla kovin tehokas käskemättä. Omat käskyni eivät ole tarpeeksi vakuuttavia. Toisaalta, miksi aikaa pitäisi aina olla käyttämässä kovin aktiivisesti? Ehkä nää on niitä hetkiä, jotka on tarkoitettu kulutettaviksi, tai vielä parempaa: kuluviksi. Kaikki on hetken tässä, välillä tekisi hyvää keskittyä ihan vain olemaan ja nauttia suunnittelemattomuudesta. Kaadan itselleni lisää teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti