Onnea ovat ihanat ystävät, sellaiset jotka kutsuvat kylään uuteen kotiin ja tarjoilevat omatekemää suklaakakkua. Vietettiin eilen pienellä porukalla tyttöjen iltaa, ja mikä olisikaan nautinnollisempaa kuin istua valmiiksi katettuun ruokapöytään hyvien tyyppien kanssa, juoda viiniä (ja tequilaa) ja nauraa vatsalihakset kipeiksi. Ilta vaihtui lopulta aamuyöksi Trivial Pursuitin venähdettyä reilut neljä tuntia kestäneeksi mittelöksi, yleistietokilpailut ovat kammottavia, mutta kukaan ei suostunut häviämään. Vastasin ehkä joka kolmanteen kysymykseen "Napoleon" ja söin omaa heittovuoroa odotellessa kaikki suolapähkinät. Aamubussissa olo oli raukea ja onnellinen, en tiedä olinko liikkeellä suunnattoman myöhään vai aivan liian aikaisin.
Olin kietonut takut päälaelle valtavaksi harakanpesäksi, joten olin vaaraksi jokaiselle kattolampulle ja ovenkarmille. Pipokaan ei mahtunut päähän. Onneksi kevättä on selkeästi jo ilmassa, pakkanen ei enää pure korvalehtiä ja asfalttikin pilkottaa jo sieltä täältä. Tästä talvesta otetaan nyt niskalenkki, laitoin tennarit riviin eteiseen ja herään aamuisin sälekaihtimien välistä pilkistävään auringonvaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti