Nyt kun koulupäiviä on leppoisan lukujärjestyksen ansiosta vain kourallinen kuukaudessa, ruokahetket opiskelijaruokaloissa ovat vähentyneet radikaalisti. On tuntunut turhalta lähteä koululle vain syömistä varten, joten omat kokkaustaidot ovat olleet koetuksella. Oon tehnyt viime aikoina paremmin tuttavuutta pikkuruisen keittokomeroni kanssa, huomannut että uunin voisi ehkä joskus pestä myös sisäpuolelta ja opetellut ostamaan jääkaappiin muutakin kuin mehua ja tomaatteja.
Tiedän olevani vähän nirso ruoan suhteen, tai lähinnä sen suhteen, mitä lautasella oleva annos sisältää. Oon aina ollut hieman herkkä reagoimaan erilaisiin ruoka-aineisiin, ja ravintolassa keho menee usein jumiin jo pelkästä stressistä. Tunnen onneksi nykyään kroppani paremmin kuin ennen ja osaan valita sellaisia ruoka-aineita, jotka tekevät hyvän olon. En pelkää enää ruokaa samalla lailla kuin aikaisemmin, nautin syömisestä ihan eri tavalla ja osaan soveltaa reseptejä omaan käyttööni näppärämmin.
Etsin silloin tällöin netistä uusia inspiraatioita ruoanlaittoon, koska maailman paras kanasalaattikin meinaa tökkiä aina välillä. Oon kuitenkin suhteellisen laiska kokki, en jaksa seurata ohjeita ja heittelen sekaan kaikkea mitä käden ulottuvilta sattuu löytymään. Usein keittiössä riehuukin varsinainen pyörremyrsky mun laittaessa ruokaa.
Silti spontaanitkin kokeilut ovat tähän mennessä onnistuneet oikein mukavasti, ja visuaalisesta esillepanosta on tullut oleellinen osa makunautintoa. Kaunis annos on parhaimmillaan taideteos, ja tyytyväisenä hipsterinä oon tietysti ollut monta kertaa kameranlinssi kastikkeessa. Ruoan ikuistaminen on myös auttanut hahmottamaan sitä, kuinka usein tulee tehtyä samaa ruokaa ja sitä mitä ruokia on olemassa. Taidankin tänään paistaa pitkästä aikaa bataatteja ja halloumia salaatin kaveriksi, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti