Juhannus kului rauhallisissa merkeissä kotona Mikkelissä, tyhjensin jääkaappia ja täytin vatsaani. Päivät olivat niin helteisiä, että vietin suurimman osan ajasta lasitetulla parvekkeella lukien vanhoja Aku Ankkoja ja ottaen aurinkokylpyjä. En kaivannut oikeastaan mitään sen erikoisempaa puuhaa, oli kiva olla ihan vaan kotona kun pikkuvelikin sai asepalveluksen sopivasti päätökseen juuri ennen juhannusta. Vaikka pitihän sitä silti raahautua satamaan katsomaan veden keskellä kytevää kokkoa. Näkyä todistamassa olivat varmasti kaikki Mikkelin keskustaan jääneet sielut, autioilla kaduilla pyöri päiväsaikaan runsas kourallinen ihmisiä.
Laskin, että kesäkuun loppupuoli ja heinäkuun alku tulevat olemaan täynnä matkustelua, oon jatkuvasti enemmän tai vähemmän reissussa. Juhannuksen jälkeen meidän perhe starttasi roadtripille Ouluun ja parin päivän mittaiselle mökkilomalle Hailuotoon. Tässäpä siis tuhti paketti lomakuvia, pohjoisessa oli ihanteellinen keskikesän valo!
Hailuoto on saari, joten sinne päästäkseen on hypättävä lauttaan. Joskus matka on tärkeämpää kuin perille pääseminen, mutta nyt lauttamatka tuntui kestävän ikuisuuden. Saaren läpi piti vielä ajaa puolisen tuntia ennen kuin Marjaniemen punaiset lomamökit tulivat näkyviin.
Olin kahden päivän ajan ihan kuin paratiisissa; Hailuoto on yksi mun ehdottomista suosikkipaikoista Suomessa, eikä ihan suotta. Pitkä ja hiljainen hiekkaranta, kodikkaat pikkumökit ihan hiekkadyynien takana, kalastajakylä ja majakka, pitkiä lankkusiltoja risteilemässä ympäri saarta. Meidän reissu osui kaiken lisäksi parhaiden hellesäiden kohdalle, ja pahin turistiruuhka oli kadonnut juhannuksen jälkeen. Aamuisin ja iltaisin ranta oli käytännössä meidän ikioma, eikä aurinko laskenut ennen aamuyötä. Ihana pikkuloma, tuonne mennään ensi kesänä uudestaan!
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kaiken hauskuuden ohella onnistuin polttamaan jalkani aika kivuliaasti. Hyvä minä, tää ei ollut mikään yllätys tänäkään kesänä. Sain käytännössä ilmaiset ja väliaikaiset ristitatskat jalkapöytiin, tai Tanskan liput niin kuin äiti huomautti. Kuvion alkuperä on hieman hämärän peitossa, en ymmärrä mistä rusketusraidat ilmestyivät kun en pitänyt narusandaaleitakaan jalassa kuin ihan pieniä hetkiä. Joka tapauksessa sattuu, polttaa ja kirvelee, toivottavasti punoitus sulaa vähitellen kauniiksi rusketukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti