+30 astetta ja feissaaminen ulkona auringonpaisteessa = palaneet olkapäät ja hummerinpunainen nenä. Auts, tänä kesänä olin ajatellut ruskettua kivuttomasti, mutta enpä tainnut onnistua. Aurinkoihottuma ja auringonpistokset alkavat olla arkipäivää, ja oon pakon edessä oppinut tykkäämään kivennäisveden mausta. Lämpö uuvuttaa ja saa olon tuntumaan veltolta, mutta stressitaso on luultavasti ainakin 100. Piilotan sen hymyn alle ja yritän olla ajattelematta asioita, joiden eteen en itse pysty mitään tekemään.
Oon työssä, josta tykkään ja jonka tiedän tekevän hyvää, työkaverit on kivoja ja opin joka päivä jotain uutta. Silti viime viikot on tuntuneet ihan käsittämättömän raskailta. Leikittelenkin ajatuksella, että heittäytyisin kesätyöttömäksi ja viettäisin aikani lojumalla rantahietikossa hyvän kirjan ja viinirypäleiden kanssa. Toistaiseksi tosiaan vain leikittelen, sillä opintotuki on lakannut rikastuttamasta mun tiliä eikä Monopoly-raha tietääkseni kelpaa maksuvälineenä ruokakaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti