Uhmasin tänään ja toissapäivänä Ikean jouluruuhkaa ja suunnistin metsästämään paria tarkasti harkittua juttua. Tarkoitus oli shoppailla rauhallisesti ja hillitysti, tekemättä turhia heräteostoksia. Lopputulos oli (kuten hyvin usein Ikeassa käydessä) kuitenkin melko päinvastainen. Ikea ja minä emme taida olla ihan samalla aaltopituudella, välejämme varjostaa luultavasti jonkinlainen kirous. En nimittäin koskaan saa ostettua juuri sitä, mitä olen tullut ostamaan. Osittain syytän tästä ilmaista Ikea-bussia ja sen tiukkaa aikataulua. Jos haluan selvitä takaisin lähtöpisteeseen ilman kahden tunnin odottelua, on minun juostava osastojen läpi alle puolessa tunnissa. Ihmettelen edelleen, miten olen joskus kuin ihmeen kaupalla ennättänyt syödäkin tuossa ajassa. Ehkä nielin silloin lihapullat kokonaisina, pureskelematta ja maistamatta.
No, juoksuksi meni tälläkin kertaa. Ensimmäisellä reissulla onnistuin raahautumaan kassalle alennushintaisen kylpyhuonematon ja jäätävän suuren taulukehyksen kanssa, hikivanan valuessa hemaisevasti talvitakin kaula-aukosta sisään. Ennätin nipin napin bussiin ja koko kotimatkan surin sitä, etten ollut ennättänyt syödä puolen euron hintaista hotdogia. Taulukehys peitti näkyvyyden bussissa ja meinasi puhkaista silmän vieressä istujalta, mutta oli siitäkin huolimatta ihan hyvä ostos. Matto sen sijaan oli surkea, vääränkokoinen ja värinenkin. Jostain syystä se oli ollut silti pakko ostaa. Tänään yritin uudestaan, tarkoituksena hankkia asennusteippiä alaoven avausnappulaa varten. Hurraa, Ikea! Mitään teippejä ei infernaalisen valtavasta valikoimasta löytynyt. Päädyin silti taas haalimaan sylin täydeltä tavaraa. Pahvisia lasinalusia, kaksi tyynynliinaa, uuden ja tällä kertaa isomman maton kylpyhuoneeseen ja......
JOULUKUUSEN!
Se on ihana, se on pikkuruinen, se on oikea kasvi! Ei mikään säälittävä tekokuusi, vaikka sellaista olinkin alunperin mennyt hakemaan. Tämä on paljon parempi! Hymyilin kuin riemuidiootti pidellessäni joulukuusta sylissäni, bussissa sydäntäsärkevästi karjunut lapsikaan ei voinut riistää hyvää mieltäni. Vaikken vietäkään joulua omassa pikku kämpässäni vaan matkustan kotiin vanhempien luokse, tämä pikkukaveri saa silti tuoda joulufiilistä näihin viimeisiin viikkoihin ennen lomaa. Paras heräteostos aikohin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti