Mistä tietää, että on miun luona on pidetty kotibileet? Ainakin valtavasta määrästä tyhjiä siideritölkkejä, puoliksi syödyistä joulutortuista ja siitä, että jääkaappimagneetteja on yhdistelty äärimmäisen luovasti ja jokseenkin estottomasti. Viimeiset pikkujoulut on nyt juhlittu ja hyvä niin. Kyllähän tämä jatkuva juhlinta alkaa vähitellen tuntua kropassa ja päässäkin, joulukuussa kestävyyskunto on aina koetuksella.
Nyt odotankin vain ensi torstaita, jolloin joululoma alkaa ja pääsen rentoutumaan kotiin Mikkeliin, ilman mitään velvollisuuksia tai vaatimuksia. Sitä ennen on suoriuduttava vielä kolmesta pitkästä koulupäivästä, yritettävä löytää muutamat joululahjat ja taisteltava omaa väsymystä ja pääkaupunkiseudun pimeyttä vastaan. Mikkelissä on onneksi lunta, kaipaan sen tuomaa valoa ja rauhallisuutta. Helsingin talvi on tuntunut kovin raskaalta, melkein kuin pitkitetyltä syksyltä. Onneksi raskaimpina hetkinä voi käpertyä ylisuuren villapaidan sisään ja lämmittää glögiä, glögi pelastaa päivän jos toisenkin. On sitä paitsi hassua tajuta, että talvi on jo näin pitkällä, valon määräkin taitaa olla jo lisääntymässä. Pahin on siis jo takana, kyllä tästä lopustakin selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti