keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Minne katosi päivät?

Huh, miten tää kevät tuntuu vyöryvän eteenpäin näin vauhdilla? En ymmärrä, vasta äsken oli helmikuun puoliväli, nyt ollaan jo huhtikuun lopulla. Koko ajan lisääntyvä valo ja lämpö ovat erittäin tervetulleita, mutta hupenevat päivät tuovat mukanaan pienen paniikin tunteen: pääsykokeisiin olisi luettava, eikä siitä faktasta pääse yli eikä ympäri. On siis nipistettävä itseään niskasta ja tartuttava tiiliskiven paksuiseen kirjallisuuteen. Aloittaminen on aina hankalaa, mutta kyllä se vauhti vielä löytyy, olen luvannut itselleni niin.
Mutta on tässä ennätetty laiskotellakin ihan olan takaa. Vietin pääsiäistä kotona Mikkelissä, kodikkaasti ihan vain vanhempien ja pikkuveljen kanssa. Neljän lomapäivän aikana söin itseni palloksi, tein aurinkoisia tutkimusretkiä läheiseen metsään, katsoin telkkarista Harry Potter -leffoja ja totuttelin valokuvaamaan iPhonella. Olin jättänyt tahallani järjestelmäkameran Helsinkiin, etten tuntisi houkutusta raahata sitä joka paikkaa mukanani vaan käyttäisin hyödykseni taskussa kulkevaa puhelinta. Ensiksi epäilin kovasti älypuhelimen kykyä taltioida todellisuutta, mutta sepäs toimikin vallan loistavasti! Kuvat olivat tarkkoja ja teräviä, enkä yhtään osannut ikävöidä painavaa järkkäriä. Tämän tekstin kuvat on napsittu juurikin iPhonella, taidan jatkossakin uskaltaa luottaa puhelimen kameraan.


Junailin takaisin Helsinkiin maanantai-iltana ja silloin tartuin sitten vihdoinkin siihen pääsykoemateriaaliin. Juna oli täysi, onneksi minulla oli jo ajoissa ostettu paikkalippu. Sain kolmen tunnin aikana luettua jopa yhden kokonaisen osion kirjasta, hyvä minä. Käytävän päässä tosin muutama paikkaliputon perheenäiti intoutui vaihtamaan kuulumisiaan niin äänekkäästi, että välillä ajatus harhaili pois kirjan sivuilta. Arkeen palattuani olen ollut taas työharjoittelussa, toisin sanoen askarrellut äitienpäivälahjoja, leikkinyt kotileikkiä ja pelannut polttopalloa, silitellyt lapsia uneen ja suunnitellut perjantaiksi satujumppaa. Arki on ihan jees, ainakin silloin, kun voi pitkän työpäivän jälkeen käpertyä sohvalle suosikkikainaloon syömään hyvää ruokaa ja katsomaan Duudsoneja. Sen suurempia en tällä hetkellä oikeastaan vaadi.

Ei kommentteja: