Rai rai rai.

Istutin viime viikolla rairuohoa, joka myös kasvoi. Olin ensimmäistä kertaa vuosikausiin varautunut palmusunnuntaihin. Kukaan ei tosin käynyt virpomassa mun ovella eilen, joten päädyin syömään pussillisen pääsiäisrakeita ihan itse. En jakanut niitä edes hammassärkyä poteneen E:n kanssa. Töissä lapset ovat leiponeet pupupullia ja koristelleet virpomavitsoja. Kun kysyin tänään, millaisia pääsiäisherkkuja lapset olivat viikonloppuna syöneet, vastaukset olivat ihanan monipuolisia: "Suklaamunia! Karkkia! Mulla on kotona Spiderman-puku! Mulla heiluu hammas! Mä tykkään perhosista!". Ihanat lapset. Ajattelen joka aamu hieroessani unisia silmiäni ja haukotellessani työmatkalla ratikassa, että oikeastaan mulla on aika ihana työharjoittelupaikka.

Työharjoittelussa on toki yksi toinenkin iso plussa. Nyt kun koulu ei vie enää ollenkaan ajatuksia ja aikaa, voi ideoida kaikenlaista muuta mukavaa. Esimerkiksi sisustaa ja haalia kotiin kaikenlaista pientä piristystä. Meneillään on myös yksi isompi uudistus. Eilen me nimittäin jatkettiin E:n kanssa mun keittiöremonttia, joka on aiheuttanut sekä riemunkiljahduksia että pientä murahtelua. Pikkuruinen keittokomeroni on ollut iimeisen neljän vuoden ajan ruma, rikkinäinen, likainen ja pinttynyt nurkkaus. Keksimme päällystää vanhat pinnat sisustusmuovilla ja säästää samalla ison summan rahaa. Opiskelijan on turha venyttää budjettiaan liikaa. Kaapistojen ovista jo puolet ovat muuttuneet puhtaan valkoisiksi, mutta välillä on pitänyt keskeyttää projekti ja tehdä ruokaa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Itsetehdyt lihapullat ovat piristäneet mieltä sopivasti juuri silloin, kun ovenkahvat ja saranat eivät ole meinanneet osua aivan kohdalleen. Raportoin projektin edistymisestä myöhemmin, kuvat tilanteesta ennen ja jälkeen uudistuksen kertoisivat luultavasti enemmän kuin sanat.