Mun pää kärähtää hetkenä minä hyvänsä. Ei suinkaan sen takia, että ulkona on kuumottavat 24 astetta lämmintä (ainakin lämpömittarin perusteella) vaan lähinnä siksi, että istun kolmatta päivää tietokoneen äärellä ja naputan Wordiin toinen toistaan fiksumpia lauseita siitä, kuinka paljon olen oppinut ja kehittynyt työharjoitteluni aikana. Työpöytä pursuilee paperia enkä ole käynyt koko viikonloppuna neljän seinän ulkopuolella. Ihmiset kulkevat kaduilla melkein puolialastomina, joten on pelkästään luonnollista, että minä käytän parhaat kevätpäivät sisällä villapaita päällä.
Kyllä, työharjoittelu alkaa olla loppusuoralla! Jäljellä on enää 4 päivää päiväkodissa, yksi iltapäivä koululla harjoittelun loppupurussa ja sitten tietenkin: tämä massiivinen raportti, jota yritän tällä hetkellä työstää sellaiseen muotoon, ettei siihen tarvitsisi sen jälkeen koskea edes pitkällä tikulla. 10 viikon mittainen harjoittelu on ollut ihana ja antoisa, mutta nämä kirjalliset paholaiset ovat aina vähän vastenmielisiä..... Jos siis näette täältä Vallilasta tasaisesti taivaalle kohoavia savumerkkejä, älkää hätääntykö. Se olen vain minä, joka yritän viestittää, että välillä tämä opiskelu on aika lailla perseestä.
Onneksi olen keksinyt hyviä keinoja lievittää ylikierroksilla käyvää pääkoppaa. Olen kai vähän hidas tajuamaan hyviä juttuja, kuten viime viikolla Lidlin hyllyltä löytämääni herkkua. Uusin ihastukseni on nimittäin maapähkinävoi! Ah nami nam, parhaalta se maistuu banaanin ja paahtoleivän kanssa. Kivoja juttuja on kirjallisen epätoivon vastapainoksi ollut toki muitakin. Käytiin E:n kanssa katsomassa French Filmsin keikkaa Lintsillä ja ravintolapäivän aamuna tarjoiltiin itsellemme köyhiä ritareita omassa kahden hengen kotiravintolassamme. Askartelukaupasta löytämäni pääkallohelmet päätyivät nauhassa ranteen ympärille, eikä kotini ole varmaan koskaan ollut yhtä siisti kuin nyt, kun yritän kaikin keinoin vältellä pakollisia kirjoitustehtäviä ja keksiä mitä tahansa muuta tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti