Draaman tarve.

Vietin eilen yllättävän monta tuntia Kansallisteatterin hämyisen kodikkaalla Lavaklubilla, käynnissä oli nimittäin viikonlopun kestävä Suomalaisen näytelmän festari. Seurasin tahattoman koomista dramaslamia, jossa luettiin keskeneräisiä käsikirjoitusaihioita viisi minuuttia kerrallaan, ja jonka aikana näytelmäkirjailija Heini Junkkaala hajotti ajanottokellon. Muhkeissa nahkanojatuoleissa oli sen verran mukavat oltavat ja skumppa oli sen verran hyvää ja halpaa, että S ja minä jäimme vielä katsomaan Paula Salmisen näytelmän Erkat ja tavikset lukudraamaa, joka oli huikean hauska äänielämys.

Inspiroiduin ja innostuin kirjoittamisesta taas ihan uudella tavalla, kouluraportien välissä on pakko päästä tekemään luovaa tekstiä. Lavaklubilta lähti mukaan teatterintekijöiden tuore teos "Jumalainen näytelmä - dramaturgisia työkaluja". Näitä juttuja mulla on ollut ihan hirveän kova ikävä, nyt pienen tietoisen tauon jälkeen tuntuu, että ajatukset virtaa paperille ihan itsestään.

Söin eilen pitkästä aikaa kiinalaista, kolme pientä annosta riittivät tainnuttamaan sudennälän. Tänä aamuna kävin Valtsussa metsästämässä mustia farkkushortseja, mutta saalis oli lopulta jotain ihan muuta.  En valita, ruskeat nahkanilkkurit kustansivat vain 4e ja aion ulkoiluttaa noita kaunokaisia vielä mahdollisimman monta kertaa ennen kauheimpien lumikinosten tuloa.

Tietysti tein myös erään tärkeän puhelinsoiton isälle! Kotona syötiin parhaillaan juhlapäivän kunniaksi mutakakkua ja kermavaahtoa, yritin eläytyä tilanteeseen samalla kun keitin spaghetin vahingossa kiinni kattilanpohjaan. Säälipisteitä, anyone?

Don't you worry, don't you worry child.

Hiiuli hei, huolta nyt ei! Selviydyin hengissä tänään päättyneestä monikulttuurillisesta hanketyöskentelystä, ja vaikka seuraava pukkaa päälle jo hurjalla vauhdilla, niin no worries! Mulla on nyt sellainen fiilis, että tuli vastaan mitä tahansa, selviydyn kyllä.

Negatiiviset asiat häviää positiivisille tällä hetkellä kevyesti, ja hyvä niin. Iloa tuottaa pienet asiat, kuten mun kaapista kaivamat ja uudelleen käyttöön ottamat ikivanhat punaiset tennarit, lasipurkissa loistavat jouluvalot, tankoparsat, viikonlopun suunnitelmat sekä spontaanit seikkailut kirpeässä syysilmassa.

Oon kuunnellut viime päivinä paljon Swedish House Mafiaa ja myöskin Abbaa (en tiedä onko se hyvä asia, mutta on tuntunut siltä että niin pitää tehdä), ja tietysti laulanut ja tanssinut mukana antaumuksella. Seinänaapurit varmasti arvostavat, mutta oikeutan tekoni olemalla yleisesti ottaen erittäin mukava ja harmiton asukas.

Ostin itselleni palkinnoksi pussillisen kuivattuja karpaloita sekä ihanan toffeen tuoksuisen hoitoaineen, jonka olisi tarkoitus pelastaa mun graffitinharmaa juurikasvu. Tummassa päässä värivaihtelu näkyy heti, ja oonkin viettänyt viime aikoina suurimman osan päivistä punainen pipo takaraivolla. Haave rastoista elää edelleen vahvana mielessä, voi olla että jonain puuduttavana luentoiltapäivänä takapenkissä käynnistyy projekti takkutukka.

Postia tiikerille.

Mitä muuta voisi täydelliseltä viikonlopulta odottaa kuin ratikka-ajeluita, kurpitsakekkereitä, Makuunin irtokarkkeja, kynttilänvalossa katsottuja leffoja, pitkään nukkumista, karvattomia koiranpentuja, lämmintä syliä. Unohtamatta tietenkään kolmea massiivista kouluesseetä. Kalenteri on täynnä deadlineja, mutta niistäkin huolimatta hymyilen tällä hetkellä suhteellisen leveää hammashymyä.  

Ja sit arvatkaa mitä! Tilasin viikko sitten haalarimerkkejä Jyväskylästä ja eilen posti toi mukanaan kirjekuoren. Tilauksen mukana tuli laskuerittely ja pari kappaletta käsinkirjoitettuja post it -lappuja. Suloinen varastopoika oli nähnyt vaivaa pahoittellakseen ihan henkilökohtaisesti toimituksen viivästymistä, voi miten ihana! Enkä ollut edes huomannut mitään viivästymistä. Facebookissa tapahtunut tykkäysvyöry tapahtuneen johdosta oli megalomaaninen, maailmassa on näköjään vielä hyväntahtoisia ihmisiä jäljellä.

Tänään iltapäiväluennolla M lähetti takapenkistä tekstiviestin ja käski tarkistaa Feissarimokat. Varastopojan ihanuus oli ehtinyt päästä jo julkiseen levitykseen, en edelleenkään tiedä kenen toimesta. Pidän tätä yhtenä elämäni suurista tähtihetkistä, minä Feissarimokissa! Paitsi ettei tapaus täytä mitään mokailun kriteerejä. Ehdotankin, että sivuston nimi muutetaan väliaikaisesti Feissarisöpöilyiksi.

Ulkona sataa jotain loskaräntälumen sekoitusta, mutta olen onnellinen. Monesta asiasta, samaan aikaan. Ja kukapa voisikaan olla surullinen, jos jääkaapin ovessa hymyilee siili, jolla on aurinkolasit!

This is Halloween.

Juhlin eilen halloweenia vampyyrina, jonka kulmahampaat eivät halunneet pysyä paikoillaan. Naamiaisasuni jäi siis vähän tylsäksi ja tunsin lievää kateutta kuminaamaista Jokeria ja veristä kirurgia kohtaan. Oranssi booli oli silti oikein mainiota ja seura mitä parhainta, Gangnam Style ei taida lähteä tärykalvoilta enää kulumallakaan.

Ensi kerralla aion pelata varman päälle ja muuntautua Clockwork Orangesta tutuksi Alex DeLargeksi. Oon onnistunut kehittämään jonkinlaisen fiksaation runsaita silmäripsiä kohtaan ja vaikken irtoripsiä yleensä harrastakaan, sain hyvän tilaisuuden testata sellaisia ensimmäistä kertaa kokeillessani asukokonaisuutta. No pain no gain, ajattelin kun liimasin silmäni ensin vahingossa melkein umpeen, uusi yritys oli huomattavasti tuskattomampi ja vieläpä varsin tyylikäs. Seuraavia pukujuhlia odotellessa!

Luuta ja lihaa.

Ajankäyttösuunnitelmani toimii loistavasti. Oon omaksunut uuden elämänasenteen, hakuna matata, asioilla on tapana järjestyä. Ennätän nykyään aikaisempaan junaan aamuisin, tai siis siihen junaan joka on perillä ennen ensimmäisten tuntien alkua. Auringonnousut on violetteja ja vaaleanpunaisia, mulla on laivastohenkinen villaneuletakki ja testaan kahvitauoilla uusia teemakuja, tällä hetkellä suosikki on kermakaramellin makuinen Rooibos. Aika tuntuu lentävän, vaikkei mitään kummempaa tapahtuisikaan.

Tänään pääsin koulusta kuviteltua aikaisemmin ja harjoittelin kauheita ilmeitä halloweenia varten. En tiedä vielä haluanko olla vampyyri vai haamu vai zombie, mutta odotan innolla oranssia boolia ja juhlimista kynttilänvalossa. Odotan myös ensi viikon maanantaita, jolloin meen työhaastatteluun ehkä maailman randomeimpaan työpaikkaan. Siihen liittyy muovailuvaha.

Come on skinny love.

Syksy kulkee tällä hetkellä 100km/h, ajatuksille ei oikein riitä aikaa mutta silti unohdun pyörittelemään erilaisia loppuratkaisuja ja toimintamalleja. Samastun liikaa elokuviin ja musiikkikappaleisiin, kuvittelen tunnistavani ennusmerkkejä ja tarkistan kotoa lähtiessä, ettei hella ole jäänyt päälle.

Koulu yrittää kaataa seiniä päälle valtaisalla työmäärällään, pyristelen sinnikkäästi vastaan ja metsästän 300-sivuista tenttikirjaa ympäri kaupunkia. Tunteet on heittäneet kuperkeikkaa viime viikkojen aikana, olen vähän eksyksissä itsenikin kanssa enkä tiedä mitä tulevaisuudelta pitäisi odottaa. Pukeudun tummiin sävyihin ja kaipaan valoa. Hiukset kihartuu kosteudesta ja haaveilen salaa rastoista, ainakin muutamasta takusta. Eilen Stam1nan keikalla mua luultiin itä-eurooppalaiseksi, nauroin ja halasin tuntemattomia ihan vain siksi että halaaminen tekee hyvää.

Heräsin tänään iltapäivällä ovikellon soittoon, talosta on vesiputket hajalla ja lähikaupan pullovedet viedään käsistä. En pääse suihkuun. Oon soitellut vikapäivystykseen ja ollut vastuuntuntoinen asukas, naapurin mummo pitää mua jonkinlaisena supersankarina.

Always be Batman.

Kävin tänään aamulla tekemässä ammattietiikan tentin, jossa jaarittelin ympäripyöreitä ja ihastelin ajankuluksi omaa käsialaani, erityisesti siroja a-kirjaimia. Tää oli ensimmäinen oikea tentti mun amk-taipaleella, jännitin etukäteen jostain syystä aivan käsittämättömästi mutta selvisin silti elossa, jippii. Ja sitten tein jotain hauskaa.

Iltapäivällä muut marssivat ruotsin kertauskurssille, mutta koska puhun jättebra svenskaa niin vapaus koitti jo etuajassa. Uhmasin sadetta ja lähdin kaupungille pyörimään luokkakaverin kanssa, tavoitteena oli löytää asut ensi viikolla järjestettävää supersankari-iltaa varten. Parin tunnin päättömän vaeltelun jälkeen oltiin ajeltu metrolla edestakaisin yhden pysäkkivälin matkoja ja eksytty vahingossa Töölöön. Liikkeet olivat jostain syystä vaihtaneet sijaintia ja mun toinen kenkä oli hörpännyt mukavasti vettä. Palasin silti kotiin onnesta soikeana naamiaiskaupan muovikassin kanssa, minusta tulee vielä maailman paras naamiosankari.