Edellisestä päivityksestä on ennättänyt vierähtää jo hyvä tovi, joten nyt palaan vähän ajassa taaksepäin ja kerron, mitä kaikkea kulunut viikko on pitänyt sisällään!
"Leikkaa lyhyeksi, mutta sillä tavalla, etten näytä inttiin lähtevältä teinipojalta!" Tämä oli ohje kampaajalleni, kun olin päättänyt hankkiutua karmivasta takatukasta ja juurikasvusta eroon ennen syyslukukauden alkua. Kävin parturoitavana Mikkelissä vakiokampaajani luona, sillä edullinen hinta ja takuuvarmasti hyvä lopputulos ovat mielestäni toiselle paikkakunnalle matkustamisen arvoisia. Rakastan ihanasti keventynyttä tukkaani, olo on kuin uudelleensyntyneellä!
Mikkelissä olisi tullut käytyä joka tapauksessa, nyt kun kesätyöni vanhusten päivätoiminnassa ovat päättyneet. Reissasin kotiin Onnibussin kyydillä ja voin suositella sitä kaikille! Löytyi ilmastointia, vessaa ja latauspistokkeita. Omat pitkät koipeni tosin kärsivät vähän ahtaista penkkitiloista, mutta muuten en voi valittaa kymmenen euron bussikyydistä. Perillä meitä matkustajia oli vastassa valtava, koko taivaan poikki kulkeva sateenkaari.
Kotona ollessa nautin äidin laittamista hyvistä ruoista ja katsoin iltapäivisin vanhoja suomalaisia elokuvia. Pikkuveli kunnosti ikivanhan ja tosirakkaan Tunturi Poni -polkupyöräni, jonka renkaiden kuvittelin jo olevan tuhoon tuomitut. Poni heräsi kuitenkin taas henkiin, ja minä ajelin pitkin puistoteitä onnellisena. Lainasin lämpiminä päivinä myös äidin Tommy Hilfiger -sandaaleja, jotka voisin mielelläni adoptoida kokonaan itselleni.
Yritin välttää kaupoissa juoksemista, mutta tein silti yhden heräteostoksen. Ostin nimittäin rannekellon. Ihan oikean rannekellon, en mitään halpaa jäljitelmää. Monen vaihtoehdon jälkeen päädyin valitsemaan Guessin mallistosta Riviera-nimisen hopeakellon, se on kerrassaan ihana. Kapea ranteeni ei ole vielä ihan tottunut moiseen komeuteen, mutta ai että miten elintaso tuntuu kohoavan kohinalla, kun kantaa kelloa ranteessa.
Palasin takaisin Helsinkiin keskiviikkona, ja torstaina olin taas töiden kimpussa. Aloitin osa-aikatyöt urheilutalon uudessa kahvilassa, ja ensimmäiset päivät ovat olleet jokseenkin vilkkaita ja uuvuttavia. Kassakone ei ole vielä ystäväni, mutta tulen varmasti silti viihtymään uudessa työssäni. Kunhan vain ensin kesytän sen kuitteja sylkevän rakkineen......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti