E täytti keskiviikkona vuosia ja synttäripusua antaessani kysyin, miltä tämä suuri juhlapäivä nyt oikein mahtaa tuntua. "Aamulla herätessä niveliä kolotti, kahvitauolla keskustelin pitkään ja mielelläni viime aikaisesta säätilasta ja seuraavaksi kai alan suunnitella tuhkauurnaa", kuului pilke silmäkulmassa tokaistu vastaus. Nauroin, vein E:n syömään grillattua kolmioleipää (jonka yhteydessä skoolattiin lasillisilla jääkylmää Crowmooria) mun munaiseen kantakuppilaan Coronaan. Corona on edelleen ihana, halpa ja kodikas.
Kyllä 26-vuotiaana pitääkin tuntea itsensä vanhaksi ja raihnaiseksi, eikö niin? Onhan siinä vaiheessa eletty jo yli neljäsosa vuosisataa. Parhaat ikävuodet ovat takana päin ja edessä häämöttää hämäräinen tie. Sanoin E:lle, että jos meidän työpaikan mummoista ottaa mallia, niin me päästään kunnolla vauhtiin vasta kasikymppisinä. Ikäkriisit ovat sitä paitsi kaameaa kuraa, miksi sellaisia pitäisi välttämättä olla? Kun täytän itse tammikuussa 25 vuotta, en aio kriiseillä vaan kreisibailata.
Kolmioleipien jälkeen suunnattiin kävelylle Eiranrantaan, sillä ilma oli kerrassaan tukahduttavan helteinen. Tarkoitus oli mennä pelaamaan erä minigolfia, mutta pelipaikalle päästyämme taivas muuttui yhtäkkiä niin myrskyseksi, että ajatus jäi toteuttamatta. Sen sijaan mentiin istuskelemaan rantakiveykselle ja katselemaan, kuinka mereltä päin vyöryi valtavia pilvimassoja ja ympärillä oleva valo vaihtui omituisen uhkaavaksi. Oli aika hieno fiilis istua siinä ja tarkkailla säätä. Ollaan molemmat aika kiinnostuneita pilvistä ja no, säästä yleensäkin. Ei sääkeskustelu kuulu pelkästään vanhuksille!
Myrksy ja ukkonen eivät uhkauksista huolimatta koskaan tulleet, mutta ilma pysyi mukavan viileänä koko illan. Sanoin E:lle, että taidan muuttaa joskus tulevaisuudessa asumaan yhteen niistä Eiranrannan kerrostaloista, joissa on merinäköala ja koko seinän korkuiset ikkunat. Lottovoittoa odotellessa. Sitä tosin saa odotella aika kauan, en nimittäin harrasta lottoamista. Kotiin päästyämme teimme vielä hyvän illallisen, kuuntelimme vuosi sitten tehtyä tärkeää soittolistaa ja kävimme kolme kertaa suihkussa. Yöstä tuli hiostava ja heräsin viisi kertaa kietoutuneena lakanaan. Joka kerta jäin hetkeksi katsomaan vieressä tuhisevaa E:tä ja ajattelin, että onhan se Eiranranta ihan kiva, mutta home is where your heart is.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti