Olen ostanut uuden viininpunaisen villapaidan ja Toven juhla -muumimukin, jossa ei ole niitä kuuluisia silmälaseja. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. En ole viitsinyt vaivautua jonottamaan kauppojen astiaosastoille tai tappelemaan kynsin ja hampain kymmenien ahneiden keräilijöiden kanssa, mielestäni homma on edennyt jo naurettavalle tasolle. Pidän silti kovasti mukin ulkonäöstä, se on mukavan keväinen ja pirteä. Minun muumimukini eivät kuulu kassaholvien kätköihin, vaan jokapäiväiseen arkikäyttöön. Juonkin nykyään aamuteeni fiiliksen mukaan joko uudesta juhlamukista, mustasta Muumipapasta tai ällösöpöstä rakkausmukista. Rakkausmuki on ollut viime aikoina paljon käytössä, hihii.
.jpg)
Eilen oli vuorossa meidän demoesitys ja demoprojekti sai arvoisensa lopun. Oli nimittäin ihan hillittömän hauskaa ja ihanaa päästä pitkästä aikaa näyttämölle, tekemään teatteria mahtavan porukan kanssa ja fiilistelemään sydämensä kyllyydestä. Koko aamupäivän mahan pohjalla lenteli perhosia, mutta jännitys oli oikeastaan vain ihanaa odotusta. Kun h-hetki sitten vihdoin koitti, oltiin kaikki niin täysillä mukana että ihan säkenöitiin. Esittävään demoon kuului myös osallistava osuus, josta muodostui puoliksi sattuman kautta hulvaton ilottelu. Tekemisen riemu täytti koko tilan, yleisö pääsi itsekin hyppäämään esityksen teemohin ja tilanteisiin. Oli mahtavaa huomata, että vakaviakin aiheita voi käsitellä huumorin ja naurun kautta.
Illan päätteeksi opettajat palkitsivat meidät ruusuilla ja me jäätiin katsomaan esityksestä taltioitua videokoostetta. Naurettiin kaksinkerroin käpertyneinä, hehkutettiin toisiamme ja harmiteltiin samanaikaisesti sitä, että monta viikkoa työstetty projekti olikin loppujen lopuksi älyttömän nopeasti ohi. Lopputulos oli paras mahdollinen, mutta olisin silti voinut jatkaa demon parissa työskentelyä vielä hyvän tovin. Hyvät fiilikset tosin kulkevat mukana ikuisesti, joten ehkä osaan olla tyytyväinen myös projektin päättymisestä ja kiireisen ajanjakson rauhoittumisesta. Uusia kivoja juttuja on edessä, nyt täysillä niitä kohti.
Rakastan meidän draamaryhmää ja kaikkea sitä, mitä draamaopinnot pitävät sisällään. Vaikken koskaan tulisikaan tekemään draamaa sosiaalialan kontekstissa, niin oon silti sanattoman onnellinen siitä, että olen saanut opiskella luovia toimintoja sosionomiopintojeni aikana. Olen saanut niiltä niin paljon voimaa ja luottamusta itseeni ja omiin valintoihini. Rakkaus teatteria kohtaan vahvistuu hetki hetkeltä. Melkein jo surettaa, että draaman opintojakso loppuu maalikuun puolivälissä, en haluaisi irrottautua hyvästä porukasta. Seuraava vuosi on pyhitetty kuvataiteelle ja odotan tietysti sitäkin valtavalla innolla. Mutta onneksi on vielä kuukausi aikaa nauttia draamailusta, keskiviikkona hypätään psykodraaman syövereihin ja teen taas uuden aluevaltauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti