There is nothing better than a friend, unless it is a friend with chocolate.

Tänään on ystävänpäivä, ja olen ollut jotenkin poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Ruokakaupassa suloinen pieni mummo toivotti jokaiselle asiakkaalle erikseen hyvää ystävänpäivää. Luokkatoveri toi ruotsintunnille pussillisen minttusuklaata jaettavaksi ja olen saanut tänään monta pitkää ja lämmintä halausta. Tuntuu, että ihmiset ovat aina ystävänpäivänä joko ihan pohjattoman sydämellisiä tai sitten kyynisen välinpitämättömiä. Kyynisesti päivään taitavat suhtatua useimmiten lähinnä sellaiset katkeroituneet sinkut, jotka muulloinkin sulkisivat mielellään silmänsä ja korvansa ympärillä olevalta rakkaushömpältä. Pitäisi silti muistaa, ettei ystävänpäivässä ole kyse pelkästään romantiikasta ja ruusuista, kaiken pohjalla on vahva ja vankkumaton ystävyys.

♡

Minusta ei olekaan mitään syytä manata ystävänpäivän olemassaoloa maanrakoon, vaan sen sijaan vuoden jokaista päivää voisi kutsua ystävänpäiväksi. Ystävyyttä on nimittäin osattava vaalia jatkuvasti, yksi päivä vuodessa ei riitä pitämään sitä kukoistavana. Omat ystäväni ovat aivan ihania, maailman parhaita ihmisiä. Sellaisia, joista haluan pitää kiinni maailman loppuun saakka. Mulla on ollut uskomaton onni saada ympärilleni niin tiivis ja mahtava ystäväporukka, etten voi muuta kuin kiittää planeettoja ja muita taivaankappaleita siitä, että ne ovat olleet suotuisissa asemissa oikeilla hetkillä. Muistan iloita siitä joka ikinen päivä, ja aika usein muistan sanoa sen myös ääneen. Lähetän satamiljoonaa sydäntä kaikille mun ihanille ystäville, ootte rakkaita ja parhaita, ilman teitä olisi asiat ihan eri tavalla.

Ystävänpäivän kunniaksi eri puolilla Helsinkiä järjestetään tänään nippu ilmaiskeikkoja. Puolenyön kieppeillä me mennään E:n kanssa katsomaan Reino Nordinin keikkaa Tavastialle, on kivaa päästä vähän tuulettumaan kouluviikon päätteeksi. Kaiken tämän kiireen keskelle mahtuu sittenkin pieniä hengähdyksen hetkiä, ja vaikka ne olisivatkin vain pieniä arkipäivän tekoja, osaan iloita niistä sitäkin enemmän. E toi eilen illalla tullessaan pussillisen porkkanoita(!) ja ison purkillisen suklaan ja lakritsin makuista kermajäätelöä(!!). Syötiin sitä yhdessä pitkillä lusikoilla suoraan purkista samalla, kun katseltiin Norjan ja Kanadan välistä jääkiekko-ottelua. Tykkään katsoa olympialaisia, vaikken niistä oikein mitään ymmärräkään. Innostun aina väärissä kohdissa enkä ollenkaan tajua mikä on esimerkiksi paitsio. Silti E haluaa katsoa olympialaisia minun kanssani, nauraa minulle sydämellisesti kun olen vähän hölmö, kaappaa kainaloon ja pussaa nenänpäätä. Olen onnellinen, ympärilläni on ystävyyttä ja rakkautta niin paljon, etten osaa oikeastaan muuta kuin olla kiitollinen ja hymyillä suupielet korvissa.