All the world's a stage.

Lupasin kertoa pari merkintää sitten jotain tärkeää, ja kerron sen nyt. Se ei ole mitään kovin dramaattista tai maailmaa mullistavaa, mutta kyllä se silti ravistelee tulevaisuudensuunnitelmiani suhteellisen rajusti. Ja kai se nyt on jokseenkin merkittävää! Minulla on nimittäin kaksi uutta parasta ystävää. Tai ainakin toivon lujaa ja lojaalia ystävyyttä, sillä tulemme viettämään seuraavat neljä ja puoli kuukautta tiiviisti yhdessä. 

Kaksi uutta parasta ystävääni ovat nimittäin puhelinluettelon paksuisia pääsykoekirjoja, ja minä aion hakea tänä keväänä uuteen kouluun. Aion myös päästä sinne sisään ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Tähtäimessä on joka keväisten Teakin pääsykokeiden lisäksi tällä kertaa myös Helsingin yliopiston teatteritiede, joka saa perhoset lentämään vatsanpohjassa jo näin tammikuun puolivälissä. Olen samanaikaisesti äärettömän innostunut ja kamalan jännittynyt. Uusien asioiden valitseminen ja aiemmin suunnitellulta polulta poikkeaminen ovat hieman pelottavia juttuja, tosin olenhan poikennut alkuperäiseltä polultani jo aiemmin päätyessäni opiskelemaan sosiaalialaa. Voisi kai sanoa, että nyt aikomuksenani on palata takaisin polulle kuljettuani hetken aikaa sen sivussa.

"I regard the theatre as the greatest of all art forms, the most immediate way in which a human being can share with another the sence of what it is to be a human being."

- Oscar Wilde

Opiskelen tällä hetkellä toista vuottani sosiaalialan koulutusohjelmassa ja valmistun sosionomiksi näillä näkymin keväällä 2015. Suoritan opintojeni ohella lastentarhanopettajan pätevyyden ja olen tähän asti suunnannut vahvasti päiväkotityöhön. Päädyin ensimmäisenä välivuotenani työskentelemään päiväkodissa ja tajusin yhtäkkiä olevani oikeasti hyvä siinä mitä teen. Nautin jokaisesta työpäivästä täysillä ja aloin ajatella, että tämä voisi olla minun juttuni. Kymmenen edellisen vuoden ajan olin pitänyt itsestäänselvyytenä, että ainoastaan teatteri ja taiteet ovat minun juttuni. Oli omituista ja hieman pelottavaakin huomata, että joitain muitakin vaihtoehtoja voisi olla. Seuraavana keväänä merkitsin yhteishaussa kaavakkeeseen teatterikoulujen lisäksi "sosionomi amk" ja sitä seuraavana syksynä marssin pitkästä aikaa koulun penkille; innokkaana, mutta samalla vähän hämmentyneenä. Olin vuosikaudet kuvitellut, että minua varten on rakennettu vain yksi tie, tie taidemaailmaan. Nyt astelin syvemmälle sellaiseen maailmaan, josta olin nähnyt vain pienen kiinnostavan pintaraapaisun.   

"To practice any art, no matter how well or badly, 

is a way to make your soul grow. So do it."

- Kurt Vonnegut

En voi kieltää, etteikö sosiaaliala olisi kiinnostava. Se on laaja ala, jota osaan etenkin opintojeni myötä arvostaa ainakin näääääääääin korkealle. En tosin edelleenkään ole ollenkaan varma siitä, tulenko työllistymään tulevaisuudessa lastentarhanopettajana. Pääsisin sitä kautta varmasti yhdistämään luovuuden ja sosiaalityön, mutta en enää ole varma, haluanko yhdistää niitä. Erityisesti tänä syksynä alkaneet draamaopinnot ovat selkeyttäneet päämääriäni ja tahdonsuuntiani suuresti. Niiden myötä olen ollut viime kuukausina enemmän tai vähemmän drama queen, sillä olen jälleen alkanut kyseenalaistaa valintojani. Olen kai vähän itsekäs, sillä haluaisin ennen kaikkea tehdä puhtaasti taiteellista teatteria, kirjoittaa ja ohjata teoksia näyttämölle. En tiedä osaanko kuvailla kaipuutani tarpeeksi selkeästi, mutta teatteri ja tarve luoda teatteria elää minussa edelleen niin vahvasti, etten usko koskaan tulevani täysin onnelliseksi, jos luovun intohimostani ja jätän sen toteuttamatta.

"I'm thinking of doing more theatre. It makes me happy."

- Rachel Weisz

Tästä keväästä tulee kiinnostava monella tavalla. On pääsykokeita ja päiväkotiharjoittelua, kahden vaiheilla tasapainoilua ja silti määrätietoista eteenpäin pyrkimistä. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen jättänyt sydämeni teatteriin ja minun täytynee se jossain vaiheessa hakea sieltä pois. Tai vaihtoehtoisesti siirtyä sinne, missä sydän on.