Elämä on tällä hetkellä oikeastaan ihan hävyttömän helppoa. Luvattoman laiskaa. Se kulkee omalla painollaan eikä mitään tarvetta pienimpäänkään stressiin tunnu olevan. Uusi sohvatyynyni muistuttaa siitä, että huolet voi silloin tällöin heittää ihan luvan kanssa narikkaan. Tämä saattaa olla vain lyhyt ohimenevä ajanjakso, mutta aion nauttia siitä sitäkin enemmän. Viikossa on koulua vain puolitoista päivää, ja kun sekin aika kuluu vain draaman parissa, tuntuu kuin kävisi vain vähän leikkimässä opiskelijaa. Eikä se ihan normaalin mallin mukaan tapahdukaan. Tavallisten luentojen sijaan me istutaan lattialla epämääräisissä kasoissa puhumassa tunteista ja juostaan ympäri salia imitoiden korppikotkia, terveisiä luovien sosionomien opinnoista.
.jpg)
Asiat ovat muutenkin paremmin kuin hyvin. Olen saanut harjoittelupaikan ja aloitan maaliskuun puolivälissä lto-pätevyyteen tähtäävän harjoittelun yhdessä kivassa taide- ja ilmaisupainotteisesssa päiväkodissa. Olen hakenut kesätöitä, mutten stressaa niidenkään saamisesta. Voin aina turvautua kesäopintoihin, jos en työllisty loman ajaksi. Kun elämän keskeisimmät asiat ovat kohdallaan, eivät pienet vastoinkäymiset tunnu musertavilta. Maanantaina huomasin repineeni parhaat farkkuni haarakiilan kohdalta, vaikken olekaan liiemmin harrastanut mitään "tilulilulii, nyt se on auki ja nyt se on kii" -tyylisiä liikkeitä. Uudet farkut löytyivät pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen, ja samalla tulin ostaneeksi jo kaksi kuukautta himoitsemani olkalaukun. Se on nahkainen, juuri sopivan kokoinen ja kaunis.
Tein viikon alussa jättiläismäisen annoksen punajuuripihvejä. Raastoin valtavan määrän vihanneksia ja heiluin paistinpannun ääressä kädet punaisiksi tahriutuneina. Punainen väri ei lähtenyt käsistä moneen päivään pesemälläkään, mutta pihveistä tuli hyviä. Söin niitä itseasiassa kolme kokonaista päivää, kyllästymiseen asti. Onneksi E vei minut siinä vaiheessa syömään erinomaista sushia Kaisaniemessä sijaitsevaan Sushi Bar Rice Gardeniin aina yhtä mainion SYÖ Helsinki! -kampanjan tiimoilta. Se on ehdoton lempparini Helsingin sushipaikoista; edullinen, mutta tyylikäs, suosittu, mutta aina tilava. Punajuurista saamani yliannostuksen jälkeen sushi maistui tavallistakin paremmalta. Viikon kuluessa oon onnistunut koukuttumaan myös piparminttuteehen, kaurapuuroon ja 85%:een raakasuklaaseen. Ne saavat minut onnelliseksi.
Yksi asia tosin aiheuttaa pientä tuohtumusta. Tiedän, etten ole tai varmaan tule koskaan olemaankaan mikään tekniikan ihmelapsi, joten esimerkiksi tämän blogin ulkoasun muokkaaminen on aiheuttanut vuosien varrella yhtä lailla suurta onnistumisen iloa kuin harmaita hiuksiakin. Olen visuaalinen ihminen, joten blogin ilmeellä on paljon merkitystä myös kirjoitusintoni kannalta. Nyt Bloggerilla on ilmeisesti taas jotain syvästi minua vastaan, vaikken olekaan sille koskaan mitään pahaa halunnut. Yritin vaihtaa blogin otsikkokuvaa, ja yhtäkkiä kaikki tietotekniikan kiroukset hyökkäsivät ylleni. Myöskään uudet valokuvat eivät halua latautua oikein. En ymmärrä, en tiedä tehneeni mitään väärää, olen viaton näihin ongelmiin! Nostan kädet pystyyn ja odotan asian korjautuvan itsestään. Näin itse asiassa viime yönä hyvin mielenkiintoista unta, jossa minut tuomittiin kuolemaan ilman mitään syytä. Tämä ulkoasun reistailu on selkeästi niin olennainen ja vakavasti otettava asia, että sitä sietää käsitellä tajuttomassa tilassakin.
Ai niin, blogin asetusten kanssa temppuillessa muistuttaisin vielä yhdestä asiasta! Jos luette blogeja Bloglovin'in kautta, seurailkaa samalla toki miuakin! Allaolevan linkin kautta se onnistuu näppärästi. Jeespoks, postailen lisää asiaa heti, kun olen vetänyt henkeä ja sopinut välini tietokonejumalien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti