Holy shit it's a triangle.

H&M:n miestenvaateosasto vie minut vielä perikatoon. Kävin nimittäin eilen piipahtamassa kaupungilla tarkoituksenani hankkia ihan tavallinen musta neulepaita ja ajauduin sen myötä hiplailemaan miesten vaatteita. Jostain syystä ne näyttivät paljon mielenkiintoisemmilta kuin yksikään naistenosaston vaate. En ole koskaan ollut mitenkään tarkka sen suhteen, mistä vaatteeni ostan, kunhan ne näyttävät ja tuntuvat mukavilta päällä. Naisille suunnatut mitoitukset ovat usein itselleni vähän hankalia, kun satun olemaan pitkä ja hoikka. Helmat ja hihat jäävät aina vähän liian lyhyiksi, ja siksi miesten paidat istuvat päälle huomattavasti nätimmin. Käytännön syistä siis miestenosasto palvelee minua usein paremmin kuin hyvin.

Oon onnellinen siitä, että olen löytänyt oman tyylini vuosien kuluessa. Tiedän nykyään tarkalleen, mistä pidän ja mitä haluan päälleni laittaa. Tällä hetkellä oon pyyteettömästi ihastunut erityisesti puuvillaisiin vaarinpaitoihin, monivärisiin villapaitoihin ja väljiin neulehuppareihin. Mun kanssa on välillä ehkä vähän rasittavaa shoppailla, sillä en tarvitse tuntikausia yhden kaupan koluamiseen. Kuljen rekkien välissä vauhdilla ja silmäilen samalla ympärilleni. Jos katse osuu johonkin kivaan niin sovitan, muuten olen valmis vaihtamaan kohdetta. Viime aikoina mitään kauhean kivaa ei ole osunut näköpiiriin, mutta olenkin yrittänyt vältellä vaatekauppoja. Eilisellä reissulla tosin ihastuin vähän turhankin moneen juttuun, jotka onnistuin silti toistaiseksi jättämään kauppaan. Mustan neulepaidankin jätin ostamatta. Omistan sellaisia ennestään ehkä kahdeksan, mutta neulepaitoja ei koskaan voi olla liikaa. Katsotaan, käynkö tekemässä korjausliikkeen tässä joku päivä.

Poseerasin iltapäivällä uusi vaarinpaita päälläni. Saatatte huomata kuvassa jotain muutakin uutta, lähinnä tuossa ranteen kohdalla. Kolmio on piirretty siihen tussikynällä kokeilun vuoksi. Pitkän tauon jälkeen tatuointikuumeeni on alkanut jälleen oireilla ja lukuisat päässä pyörineet kuvaideat ovat tarkentuneet. Toisessa ranteessa on ollut jo neljä vuotta pieni äärettömyyden symboli. Kaipasin tuolloin elämääni kovasti jotain pysyvää, ja mikäpä olisi pysyvämpää kuin tatuoitu äärettömyys? Nyt voisi olla hyvä aika ottaa tuolle pari. Kolmio tuntuu sopivalta vaihtoehdolta; se edustaa minulle yksinkertaisten ja pienten asioiden kauneutta ja täydellisyyttä, mutta ennen kaikkea muutosta. Olkoonkin typerä hipsteritrendi, minusta kolmio on kaunis. En kiirehdi tatuointihaaveen suhteen, mutta kolmiossa tiivistyy koko tämänhetkinen elämäntilanteeni ja ajatusmaailmani. Voisin hyvin kuvitella sen iholleni vielä kuudenkymmenen vuoden kuluttuakin, silloin kun olen vanha ja ruttuinen.