Me, myself and I.

Minut on haastettu. Ei sentään oikeuteen tai kaksintaisteluun, onneksi. Kyseessä on ihan vain tämmöinen viaton blogihaaste (kiitos Nelli!), jollaista en oo tosin koskaan aikaisemmin tehnyt. Nyt on siis ehkä korkea aika kokeilla. Paljastan kohta itsestäni 11 asiaa, olen siis itsensäpaljastaja, hehee. 

SÄÄNNÖT

1 Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 

4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.

 6. Ei takaisin haastamista.

En kyllä taida haastaa ketään, koska en ole oikein ennättänyt muodostaa itselleni riittävän suurta blogiverkostoa. Täytyykin tässä lähipäivinä selailla läpi blogimaailmaa, jos löytäisin itselleni vaikka uusia suosikkeja.

11 ASIAA

1. Pelkäsin pienenä nappeja ihan kamalasti. Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, mikä niissä oli niin pelottavaa. Nykyään suurimmat pelot liittyvät hämähäkkeihin, lentämiseen ja epäonnistumiseen.

2. Mun lempieläin on ehdottomasti peura. Omistan yllättävän paljon peurajuttuja.

3. Oon kotoisin Mikkelistä ja vaikka oon asunut Helsingissä jo reilut neljä vuotta, sanon edelleen "miä". Oon yrittänyt opetella sanomaan "dösä" ja "steissi" ja "stökis", mutta se ei koskaan tunnu luonnolliselta. En silti kaipaa takaisin, rakastan Helsinkiä aivan suunnattoman paljon.

4. Jouduin 9-vuotiaana suhteellisen isoon leikkaukseen, kun minulla todettiin aivojen nestekierron häiriö. Vastasyntyneillä sitä kutsutaan kai vesipääksi, minun kohdallani diagnoosi oli hydrokefalus. Vietin viikon sairaalassa katsellen läpi kaikki Disneyn klassikot ja toivuin nopeasti täysin terveeksi. Mun ihon alla asennettiin ohut letku, joka kulkee korvan takaa mahaonteloon saakka ja pitää aivopaineen tasaisena. Oon siis jonkinlainen kyborgi, putkiaivo, luonnonoikku.

5. Opiskelen tällä hetkellä sosiaalialaa, vaikka tunnenkin kuuluvani ihan jonnekin muualle. Haluan päästä kirjoittamaan työkseni, rakentamaan kulttuuria ja luomaan maailmoja.

Minä keväällä 2010, jolloin olin punatukkainen.

6. Oon kokeillut elämäni aikana varmaan kaikkia mahdollisia tyylejä, niin vaatteiden kuin hiustenkin suhteen. Etenkin tukka on kokenut välillä kovia. On ollut lyhyttä poikatukkaa, rastoja, kiharaa, hipsterinutturaa ja blondia, punaista, oranssia, vihreää(!), mustaa. En oo koskaan epäröinyt muutosta, ja kokeilun kautta olen löytänyt vähitellen oman itseni. 

7. Mun toinen nimi on Inari. Tykkään siitä paljon, vaikka lapsena vähän kummallisempi nimi harmittikin. Ala-asteella sitä luultiin pojan nimeksi. Nimi on peräisin Lapista, Inarijärvestä. Äiti ja isä ohittivat sen roadtripillään Norjaan, minä olin silloin jo äidin mahassa. Japanin kielessä Inari on riisin ja hedelmällisyyden jumala, jonka lähettiläinä toimivat valkoiset ketut. 

8. Valokuvaan mielelläni keikkoja. Valokuvaan kyllä muutenkin, mutta keikoilla tunnelma ja kameran takana olo tuntuu aina jotenkin erityisen hienolta. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on suuri yhteisöllinen tunnekokemus, jossa hetket ovat niin ohimeneviä, että vain kamera pystyy ne sellaisenaan tallentamaan.

The Ark viimeisellä keikallaan Tavastialla maaliskuussa 2011.

9. Kuuntelen musiikkia melkein jatkuvasti. Mun lempibändejä ja artisteja on esimerkiksi nää: Arcade Fire, Florence + The Machine, Of Monsters and Men ja Imagine Dragons. Sekä tietysti hyvin monet muut, mutta ajattelin säästää tilaa ja tiivistää musamakuni vain muutamaan.

10. En osaa avata maitotölkkiä.  

11. Silmieni väri on vaihtumassa vuosi vuodelta enemmän ruskeasta vihreäksi. Ja toinen silmäni on vähän pienempi kuin toinen. Kun nauran, oon Lauri Tähkä -look-a-like.

NELLIN KYSYMYKSET


1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa?

En nyt tiedä onko tämä varsinaisesti parasta, mutta suomalaiset ovat niin käsittämättömän rehellisiä. Jos kaupan kassa kysyy asiakkaalta, kuinka monta karjalanpiirakkaa on paperipussissa, niin asiakas vastaa että viisi, koska siellä pussissa on just viisi karjalanpiirakkaa. Ja samanaikaisesti ollaan niin käsittämättömän kohteliaita, ettei toiselle kuitenkaan viitsitä sanoa päin naamaa sellaista, josta toinen voisi pahoittaa mielensä. Hirmu usein ajatellaan asioita muidenkin näkökulmasta, vaikka välillä se meneekin siihen ääripäähän, että vähätellään itseä ja hävetään omaa olemassaoloa. 

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!

Tykkään tosi paljon mun olohuoneen ikkunassa roikkuvista paperilinnuista. Ja runomagneeteilla koristellusta jääkaapista. Keittiössä on suloinen seinään upotettu kylmäkaappi. Ulko-ovessa on postikortti, jossa on miehen vartaloa muistuttava kartta ja kehotus "seikkaile turvallisesti". Tykkään leveistä ikkunalaudoista, lautalattiasta, korkeista huoneista. Itse asiassa tykkään tosi monesta jutusta kodissani, ehkä se on vain hyvä merkki.

3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?

Mainitsin juuri muutama postaus sitten tatuointihaaveideni heräämisestä. Pieni yksinkertainen kolmio on tällä hetkellä toivelistan kärjessä, mutta ajatus Pikku Prinssi -tatuoinnista on kutitellut mielessä jo vuosikaudet. Haluaisin iholleni sen kuvan, jossa boakäärme sulattaa sisällään olevaa elefanttia. Sen kuvan, jota aikuiset luulevat hatuksi. Voisin ottaa iholleni myös Arcade Firen lyriikkaa: "My body is a cage, but my mind holds the key".

Valokuva tatuoinnistani Tumblrin "Fuck yeah, tattoos!"-yhteisössä.

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?

Olen rakastunut koko ajan enemmän. Sain kirjoitettua esikoisromaanini käsikirjoituksen loppuun. Lisäksi draaman opintojakso avasi hurjan paljon mun silmiä itseni ja tulevaisuuteni suhteen. Kävin läpi yhden suuren ammatillisen kriisin, mutta käsitän nyt paremmin, mitä haluan tulevaisuudelta.   

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?

En oo matkustanut elämässäni kauhean paljon ulkomailla. Enkä sitä paitsi nauti lentämisestä tai laivamatkoista kovinkaan paljon. Oisin varmaan tosi tylsä ja matkustelisin mukavuudenhaluisesti.  En oo koskaan tosissani suunnitellut reiliä, mutta nämä maat olisi kiva käydä joskus kiertämässä:

 Islanti - Tanska - Saksa - Slovakia - Ranska - Espanja - Italia - Kreikka.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?

Oon melko sinut itseni kanssa ja seuraan useimmiten sydäntäni. En anna unelmieni kuihtua helposti. Sitä paitsi minua lojaalimpaa ystävää saa etsiä aika kauan.

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?

Mulla on villakangastakki, jonka nimi on "Naali". Ja E kutsuu kettureppuani "Ravensburgeriksi".

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?

Vahvasti mieleen on jäänyt ainakin eräs keskitysleireistä kertova mausoleumi Prahassa. Siellä oli sadoittain kenkiä kasoissa ja vainoissa menehtyneiden naisten hiuksia. Vatikaanissa purskahdin itkuun, koska kaikki oli niin suurta. Tykkään Kiasmasta ja sen arkkitehtuurista. Lapsena paras museo oli ehdottomasti Postimuseo, jossa sai ratsastaa moottoroidun postihevosen selässä ja katsoa Janocshin tarinoita säkkituolien päällä. 

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 

Hmm. Pidän kyllä Suomen neljästä vuodenajasta, mutta inhoan pimeää ja kylmää ajanjaksoa marraskuusta helmikuuhun. Toisaalta rakastan alkusyksyä ja kevätkin tuntuu rajun talven jälkeen ihanalta. Haikailen aina silloin tällöin välimerelliseen ilmastoon, mutta kai sielläkin on omat miinuksensa. Ehkä avaruus olisi mua varten, siellä ei ole ilmastoa ollenkaan. En voisi ainakaan valittaa! 

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?

Kluuvissa sijaitseva Belge on ollut viimeisen puolen vuoden ajan ihan ykköspaikka. Sieltä saa himohyviä simpukoita ja taivaallista suklaakakkua. Ruokalistat on piilotettu Tintti-sarjisten kansien väliin ja tarjoilija tuo 24cl valkoviiniä, vaikka tilasitkin vain 12cl. Se on aina positiivinen asia.

11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?

Tää on ihana kysymys. Olisin varmasti ajatuksiltani hyvin samanlainen kuin nytkin, mutta ulkoisesti kovasti ryppyisempi ja ehkä myös kutistuneempi. Haluan olla mummo, joka on luonnollisesti vanhentunut. Vanhat ihmiset ovat niin kauniita, niiden kasvoilta voi nähdä elämän jäljet. Olisin mummo, joka nauraa nuorten päähänpistoille ja jonka luokse lapsenlapset voisivat tarvittaessa karata kotoa. En aio hankkia permanenttia jäätyäni eläkkeelle, mutta tukka saa muuttua lumenvalkoiseksi. Istuisin päivät kahviloissa kirjoittamassa. Ehkä mun selkää särkisi välillä, mutta olisin silti elämäniloinen ja seikkailunhaluinen loppuun asti. Aion elää ainakin 93-vuotiaaksi niin kuin oma mummuni, joka kulki vielä viimeisinä vuosinaankin punaisella potkukelkalla lähikauppaan.