Sairaan hyvät köyhät ritarit.

Valmistautukaa pyyhkimään kuolaa rinnuksiltanne, sillä kiusaan teitä nyt herkullisella aamupalallani. Valmistin sen erityisesti sen kunniaksi, että pääsin tänään palaamaan viikon kestäneen sairastelun jälkeen taas töihin. Aamulla aikaa oli kerrankin ruhtinaallisesti, koska töissä piti olla vasta kymmeneltä. Käytin siis tilaisuutta hyväkseni ja päätin syödä pitkään ja hartaasti just sitä, mitä mieli tekee. Mieli teki jotain hyvää ja nopeaa. Pöydältä löytyi pari palaa kuivahtanutta kauraleipää, joten sen enempää harkitsematta päätin herkuttelevani tänään köyhillä ritareilla. Sanoista tekoihin. Maitoa tai muitakaan "köyhisten" tekoon tarvittavia juttuja en ollut tietenkään spontaania mielitekoani varten osannut etukäteen varata jääkaappiin. Ja koska mun taloudessa muutenkaan harvemmin maitoa näkee, imrovisoin (inspiroin!) köyhät ritarit omaan tapaani näin:

"Sekoita ½ dl maustamatonta jugurttia tilkkaan vettä, ripottele mukaan kanelia ja vaniljasokeria. Sekoita nestemäiseksi seokseksi. Liota leipäpalat seoksessa ja paista molemmin puolin nokareessa voita. Nautiskele, ahmi tai hotki esimerkiksi pakastemustikoiden ja hunajan kanssa!"  

Niistä tuli älyttömän hyviä. En osaa edes sanoin kuvailla. Siispä kuvailen kuvin. Monin kuvin. Annos ei ollut herkullisuudestaan huolimatta edes kovin epäterveellinen aloitus päivälle, koska en heittäytynyt millekään överille "mansikkahilloa ja suklaakastiketta ja kermavaahtoa ja kaikkea" -linjalle. Mun pakastin on pullollaan mustikoita viime kesän jäljiltä, joten survaisin kourallisen marjoja lautasen reunalle ja viimeistelin koko komeuden hunajatilkalla. Tällaisen herkun osaa valmistaa jopa tämmöinen tumpelo kotikokki, joka ei jaksa lukea reseptejä ja polttaa vedenkin pohjaan. Sanoinko jo, että oli älyttömän hyvää. Sanon uudestaan. Oli älyttömän hyvää. Teen näitä jatkossakin. En ehkä ihan joka aamu tai päivä, mutta ainakin melkein. Hyvä ruoka, pulleampi maha, vai miten se meni?