Tänään on kadonnut paljon aikaa.

Ulkona on lyhyen takatalven jälkeen taas merkkejä keväästä, mutta minä näytin lähikaupassa käydessäni lähinnä naparetkeilijältä. Flunssa jatkuu edelleen, ja tänään kaikki syötäväksi kelpaava alkoi loppumaan kaapeista. Kotona oleillessa syöminen on ollut yllättävän kivaa ajankulua ja vienyt ajatukset pois huterasta olosta. Salmiakit, banaanit, tee ja ranskanleipä ovat maistuneet mainosti, joten ruokahaluun ja makuaistiin flunssa ei ainakaan ole päässyt vaikuttamaan.

Moni naispuolinen ei suostu viemään edes roskia ulos ilman jonkinasteista meikkaamista. Ainakaan tänään en ollut sellainen nainen. Kiskoin jalkaan vanhat yöhousuja muistuttavat kollarit, valitsin naulakosta vähän turhankin lämpimän talvitakin ja kääriydyin nenää myöten kaulahuiviin. Sattumanvaraiset (lähinnä parvekekenkinä nykyään toimivat) tennarit jalassani kipitin Alepaan ja yritin suoriutua ostoksistani mahdollisimman nopeasti. Samalla koitin tietysti antaa mahdollisimman itsevarman vaikutelman itsestäni, sellainen "valitsin nää vaatteet tarkoituksella, kannan näitä ylpeydellä ja ihan sama mitä ajattelette, nää on just cool". Joo ei, kun olin saanut täydennettyä ruokavarastoni, kipitin pikavauhtia takaisin kotiin muiden katseilta piiloon.

Tämmöisinä päivinä olo ei tosiaan ole mikään kaikkein viehättävin. Kauppareissua lukuun ottamatta onkin ollut ihanaa voida keskittyä erakoitumiseen täydellä teholla. Niiskuttelen ja köhin just niin kuin huvittaa, kun E:kin on viettämässä mökkiviikonloppua. Oon yrittänyt kirjoittaa paria laajaa kouluesseetä, ne olisi kätevää hoitaa pois alta nyt, kun kuitenkin istun kotona. Ei oo silti ehkä mikään iso yllätys, että siinä sivussa harhaudun tekemään kaikkea hyvin tarpeetonta. Katsotaan parin tunnin kuluttua, oonko edennyt mihinkään sivulta yksi.....