Työpaikkani on oikeasti mitä mainioin. Tänään juhlittiin pitkällä kaavalla erään 95-vuotiaan ikinuoren syntymäpäiviä eli katsottiin intialaista tanssiesitystä, juotiin täytekakkukahvit takapihalla, lausuttiin runoja ja kilpailtiin saappaanheitossa. Voi sitä naurun, riemun ja kiitollisuuden määrää, joka mummoista hehkui, en keksi mitään sen suurempaa palkintoa. Ennen kotiin lähtöä nauroin, että työsopimuksessa olisi pitänyt olla erikseen maininta siitä, että työnkuvaan kuuluu syödä päivittäin valtava määrä herkkuja; lounaalla tuli santsattua mansikkarahkaa useampaankin kertaan ja sitä parasta hedelmäkakkua olisi saanut suuren rasiallisen vielä kotiinkin. Minulla on aavistus, että mummot yrittävät lihottaa minua, olen kuulemma liian laiha ollakseni niin pitkä. Tällä menolla tosin vyöryn kesän lopulla pitkin katuja. Huomenna jälkiruoaksi on kiisseliä ja kermavaahtoa, jep jep.
Kotiin tullessa piipahdin taloni alakerrassa sijaitsevalla kirpputorilla, jonka näyteikkuna pursuilee aina kiinnostavia kirjoja. Poistokorissa oli tälläkin kertaa useampikin täysosuma ja kappalehintaa kirjoilla sattui olemaan huikeat 20 senttiä. Siispä poistuin mukanani pino kivaa kesälukemista; pari Erlend Loen romaania, Venetsian matkaopas ja Juha Itkosen Finlandia-ehdokkuus. Simpsonit-leffan nappasin sadepäivien ratoksi, jos siis sellaisia on lainkaan tiedossa. Helle hellii ja aurinko paahtaa, mutta kevyet pokkarit voivat kulkea piknikkorissa puistoon tai rannalle. Aion opetella tänä kesänä lukemaan uudelleen. Kyseinen taito on nimittäin kohdallani kovasti ruosteessa, haluan löytää lukemisen ilon ja unohtaa tunteen, joka tulee umpitylsän tenttikirjan pakonomaisessa kahlaamisessa. Ehkä näillä eväillä onnistun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti