Olin tiistaina vähän allapäin, kun yliopiston tulokset julkaistiin ja minä en ollut uusien opiskelemaan valittujen joukossa. Kiukutti, harmitti, suoraan sanoen vitutti varsin perusteellisesti. Syytin ja syyllistin itseäni, haukuin tyhmäksi ja luuseriksi, jossittelin ja masentelin. Mutta vain hetken. Kyseessä ei ollut maailmanloppu, vaikka suurta stressiä ja ponnistelua pääsykokeita edeltänyt kevät olikin vaatinut.
Pettymys vaati silti vähän korjailua. Söin pussillisen autokarkkeja, ostin lipun Ruisrockiin ja pystytin E:n kanssa teltan keskelle keittiötä kuivaharjoittelun vuoksi. Sen jälkeen kaikki palautui vähitellen takaisin normaalille, hyväntuuliselle ja onnelliselle tasolle. Elämässä on kuitenkin aika monta juttua, joiden takia olla onnellinen. Mulla on tämänhetkisiä opiskeluja jäljellä vielä vuosi ja voin mainiosti yrittää yliopistolle taas ensi keväänä. Mulla on ihana kesätyö ja ihana poikaystävä. Ihania ystäviä, asiat muutenkin hyvin. En ole tyhmä ja saamaton luuseri, vaikken koetta läpäissytkään.
Mieleen palautui jälleen yksi mun lempilainaus tulevaisuudensuunnitelmiin liittyen:
"A real loser is someone who's so afraid
of not winning he doesn't even try."
Ja miähän en luovuta vaan yritän, monta kertaa, niin kauan kuin onnistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti